Tangolegenda Reijo Taipaleen kuolemasta on kulunut seitsemän vuotta. Rakastettu laulaja menehtyi Helsingissä 26. huhtikuuta 2019 79 vuoden iässä pitkään jatkuneen muistisairauden jälkeen, mutta hänen muistonsa elää yhä vahvana niin läheisten kuin ihailijoidenkin sydämissä.
Reijon viimeisistä elinvuosista on sittemmin kerrottu lisää hänen puolisonsa Anita Taipaleen kautta. Muistisairaus todettiin vuonna 2013, ja vähitellen sen vaikutukset alkoivat näkyä myös esiintymislavoilla. Välillä laulujen sanat saattoivat unohtua kesken keikan, mutta kokenut artisti osasi selviytyä tilanteista niin taitavasti, ettei yleisö aina huomannut mitään poikkeavaa.
Sairauden edetessä Anita kulki yhä useammin miehensä mukana keikkamatkoilla. Hän huolehti ajamisesta ja myöhemmin myös Reijon arjesta omaishoitajana. Pitkä yhteinen taival sai uuden merkityksen, kun rinnalla kulkemisesta tuli entistäkin tärkeämpää.
Reijo ja Anita olivat naimisissa vuodesta 1964 lähtien. Heidän avioliittonsa kesti 55 vuotta, ja vuosien varrella perheeseen syntyi kolme lasta. Yhteinen elämä kantoi läpi ilojen ja vaikeiden aikojen.
Erityisen koskettava muisto liittyy Reijon viimeisiin hetkiin. Hänen tyttärensä Krista ehti isänsä luokse, piti tätä kädestä ja lauloi vielä kerran Satumaan – kappaleen, joka liittyi vahvasti Reijon pitkään uraan.
Läheiset ja ystävät saattoivat Reijon viimeiselle matkalle hautajaisissa, minkä jälkeen hänet haudattiin Helsingin Hietaniemen hautausmaan uurnalehtoon. Hautapaikka sijaitsee lohkossa 13, paikalla 99.
Haudan suunnitteli Anita Taipale. Hautakivessä on käytetty Ylämaan spektroliittia, joka oli Reijolle itselleen mieluinen kivilaji. Hauta on edelleen huolellisesti hoidettu ja kukin koristeltu, mikä kertoo siitä, ettei tangolegendaa ole unohdettu.
Seitsemän vuotta on kulunut, mutta Reijo Taipaleen elämäntyö ja hänen läheistensä vaalima muisto näkyvät yhä paikassa, jossa moni pysähtyy kunnioittamaan yhtä suomalaisen tangon rakastetuimmista tähdistä.
Pitäisikö suurten suomalaisten artistien muistopaikkoja vaalia näkyvämmin myös tuleville sukupolville, vai riittääkö läheisten hiljainen kunnianosoitus?
Monella on tästä oma näkemyksensä. Kerro ajatuksesi kommenteissa.
