Sara Sieppi katsoi raskaustestiä ja näki jälleen kaksi viivaa. Ilo oli valtava – mutta sen rinnalla kulki varjo, joka ei lähtenyt heti pois. Useiden keskenmenojen jälkeen luottamus ei tule hetkessä.
34-vuotias Sieppi kertoo, että alkuraskauteen mahtui pelkoa. Hän ei uskaltanut heti hengittää vapaasti. Viikot kuitenkin kuluivat, raskaus eteni normaalisti ja vähitellen toivo muuttui varovaisesta uskosta aidoksi luottamukseksi siihen, että tällä kertaa kaikki voisi mennä hyvin.
Keskenmenot jättivät jälkensä. Sieppi koki pitkään, ettei hänellä ollut lupaa olla surullinen, vaan hänen pitäisi pysyä vahvana. Vaikka puoliso kulki rinnalla, kokemus oli silti yksinäinen. Lähipiirissä kukaan ei ollut käynyt läpi samaa, ja monet keskustelut käytiin lopulta omassa päässä. Hän hakeutui myös terapiaan käsittelemään kokemuksiaan.
Lokakuussa Sieppi ja hänen puolisonsa, jalkapalloilija Pyry Soiri, kertoivat odottavansa ensimmäistä yhteistä lastaan. Tuleva vauva on parin esikoinen.
Sieppi haluaa lähettää viestin niille, jotka ovat kokeneet keskenmenon tai kamppailevat lapsettomuuden kanssa. Hän ei halunnut jäädä kiinni negatiivisiin ajatuksiin, vaikka se ei aina ollut helppoa. Hän tietää, miltä tuntuu nähdä muiden raskausuutisia samalla kun oma toive on vielä toteutumatta – yhtä aikaa iloinen toisen puolesta ja surullinen itsensä vuoksi.
Raskauden alku ei ollut fyysisesti helppo. Pahoinvointi, selkäkivut ja unettomuus kestivät kuukausia. Nyt loppuraskaudessa vointi on parempi, ja hän kertoo nauttivansa raskaudesta aidosti. Ajatus synnytyksestä ei ainakaan vielä pelota. Päinvastoin, hän odottaa kokemusta uteliaana.
Yksi asia on kuitenkin selvä: vauvan kasvoja ei tulla näyttämään somessa. Sieppi tekee työkseen sisältöä omasta elämästään, joten vauva näkyy jollain tavalla arjessa – mutta rajat ovat tarkat.
Ja rajoja on pitänyt vetää myös kommenttikentässä. Raskauden aikana neuvoja on tullut joka suunnasta.
– Aina on joku, joka mussuttaa, että teet väärin, Sieppi toteaa.
Esimerkiksi Kreikassa hän päätti olla menemättä porealtaaseen raskauden vuoksi. Päätös herätti somessa kritiikkiä. Kommentoijat vakuuttelivat, ettei siitä olisi haittaa. Mielipiteitä on tullut jopa huonekaluista.
– En ole aiemmin tajunnut, kuinka paljon raskaus herättää tunteita, hän sanoo.
Pariskunnan pääasiallinen koti on Suomessa, ja vauvan tarvikkeet on hankittu sinne. Toisaalta arki on kahden maan väliä, sillä Soiri siirtyi hiljattain Kreikan liigassa pelaavaan Anagennisi Karditsa -joukkueeseen. Muutto tuli nopeasti, eikä kaikkea ole vielä ehditty suunnitella.
Sieppi aikoo synnyttää Suomessa. Kun laskettu aika lähestyy, Soiri on hänen mukaansa täällä. Sen jälkeen katsotaan, millainen arki perheelle muodostuu ja kuinka paljon he viettävät aikaa Kreikassa.
Työ ei Siepin mukaan lopu kuin seinään, mutta synnytyksen jälkeen hän haluaa antaa tilaa vauva-arjelle. Päätökset tehdään vauvan ehdoilla ja fiiliksen mukaan.
Loppuraskaudessa Siepin suunnitelmat ovat yksinkertaisia: käydä vielä Kreikassa, viimeistellä vauvan huone Suomessa ja nauttia tästä ajasta ilman turhaa kiirettä.
Vanhemmuudessa hän uskoo tasapainoon. Hän kuvailee itseään tarkaksi ja aikatauluttavaksi, kun taas Soiri on rennompi. Vastakohdat täydentävät toisiaan.
Yksi asia on kuitenkin täysin kirkas.
Hän haluaa olla rakastava, huolehtiva ja hyvä äiti. Sellainen kuin hänen oma äitinsä on ollut.
