Perhe oli haaveillut omasta kodista jo pitkään, mutta uudiskohteeseen rahat eivät yksinkertaisesti riittäneet. Lopulta päätös oli realistinen: ostetaan asunto tavallisesta hrushovka-talosta. Epäröintiä oli paljon, sillä vanha asuntokanta vaatii usein suuria investointeja remonttiin ja muutostöihin.
Pitkien etsintöjen jälkeen löytyi kuitenkin sopiva vaihtoehto hyvällä alueella. Asunto oli aiemmin kuulunut isoäidille, ja se näkyi sisustuksessa: neuvostoaikaiset tapetit, kuluneet lattiat, vanha huonekalu ja pahasti elämää nähneet kodinkoneet. Ulkonäkö ei houkutellut, mutta pohjaratkaisussa oli potentiaalia.
Asunto oli peruskuntoinen mutta selvästi aikansa elänyt. Uudet omistajat päättivät tarttua haasteeseen ja tehdä remontin itse. Rahaa ja aikaa kului paljon, sillä lähtötilanne oli vaikea, mutta merkittävästi säästettiin juuri sillä, että suurin osa työstä tehtiin omin käsin – apuna sukulaiset ja ystävät.
Yksi tärkeimmistä muutoksista oli seinän purkaminen keittiön ja olohuoneen väliltä. Näin syntyi avara ja valoisa tila, jossa keittiö tuntuu huomattavasti suuremmalta. Olohuoneeseen sijoitettiin tumma sohva, matto ja valkoinen ruokapöytä kuvioidulla pinnalla sekä yhteensopivat tuolit.
Olohuoneesta johtaa yksi ovi makuuhuoneeseen, joka sisustettiin rauhalliseksi ja kodikkaaksi. Toinen ovi vei aiemmin pieneen varastotilaan, mutta se päätettiin säilyttää ja muuttaa käytännölliseksi vaatehuoneeksi.
Valaistuksessa panostettiin paikallisiin ratkaisuihin. Sohvan yläpuolelle asennettiin kattokruunu ja ruokapöydän ylle persoonallinen valaisin, jotka jakavat tilan selkeästi eri toimintoihin ja tekevät kokonaisuudesta tunnelmallisen.
Lopputulos vastasi täysin perheen odotuksia. Vaikka remontti vaati paljon vaivaa, aikaa ja rahaa, asunto on nyt viihtyisä, moderni ja toimiva. Tämä tarina osoittaa, että myös vanhasta hrushovkasta voi tehdä kodin, kun mukaan yhdistää kärsivällisyyttä ja omaa työtä.
