Joka vuosi planeettamme menettää valtavia metsäalueita. YK:n mukaan viimeisten 30 vuoden aikana maailmasta on kadonnut noin 129 miljoonaa hehtaaria metsiä, ja samalla monet kasvi- ja eläinlajit ovat ajautuneet katoamisen partaalle. Silti ihminen pystyy yhä muuttamaan tilanteen – joskus jopa uskomattomalla tavalla.
Brasilialainen aviopari, Sebastião ja Lélia Salgado, päätti tehdä enemmän kuin vain puhua metsien tuhoutumisesta. Sebastião on tunnettu valokuvaaja ja toimittaja, joka työskenteli 1990-luvulla muun muassa Ruandan kansanmurhaa dokumentoineissa projekteissa. Afrikassa näkemänsä kärsimys järkytti häntä syvästi.
Palattuaan kotiin Sebastião halusi löytää rauhaa lapsuutensa vihreistä maisemista Minas Geraisin osavaltiosta. Vastassa ei kuitenkaan ollut rehevä metsä, vaan lähes kuollut, kuivunut maa. Joet olivat kuivuneet, metsät kadonneet ja vain harvat puut muistuttivat entisestä elämästä.
Juuri tässä hetkessä Lélia antoi toivon kipinän. Hän ehdotti, että alue voitaisiin palauttaa eloon – istuttamalla metsän uudelleen. Ajatus tuntui aluksi lähes mahdottomalta, mutta pariskunta päätti yrittää.
Istutustyöt alkoivat vuonna 1998. Pian kävi selväksi, että kahden ihmisen voimat eivät riittäisi 710 hehtaarin alueelle. He palkkasivat lisää työntekijöitä, ja lopulta hankkeessa työskenteli ympärivuorokautisesti 24 ihmistä.
Projektin tueksi Sebastião ja Lélia perustivat ympäristöjärjestön nimeltä Instituto Terra eli Maan instituutti. Järjestö keräsi rahoitusta, järjesti vapaaehtoistoimintaa ja teki yhteistyötä viranomaisten sekä paikallisten asukkaiden kanssa. Taimia istutettiin ja hoidettiin vuosien ajan valtavalla sitkeydellä.
Työ palkittiin. Puut juurtuivat, metsät alkoivat kasvaa ja ekosysteemi heräsi henkiin. Kahdenkymmenen vuoden aikana alueelle istutettiin yli 4 miljoonaa puuta, ja koko 710 hehtaarin maa-alue palautui eläväksi trooppiseksi metsäksi.
Sateet palasivat, joet täyttyivät vedellä ja eläimet löysivät tiensä takaisin. Alueella elää nyt jälleen 172 lintulajia, 33 nisäkäslajia ja noin 300 kasvilajia. Entinen kuollut maa on muuttunut eläväksi toivon symboliksi.
Tämä tarina osoittaa, että pitkäjänteisyys, yhteistyö ja rakkaus luontoon voivat todella muuttaa maailmaa – yksi puu kerrallaan.
