Nuori nainen hankki huonokuntoisen kesämökin lähes nimellisellä hinnalla ja päätti antaa sille uuden elämän omin käsin. Aluksi rakennus muistutti enemmän vanhaa vajaa kuin lomakotia, mutta jo vuoden kuluttua siitä tuli viihtyisä paikka lepäämiseen, luovuuteen ja rauhalliseen arkeen luonnon keskellä.
Mökki oli rakennettu 1970-luvulla eikä sitä ollut juuri koskaan remontoitu. Ikkunat oli peitetty vanerilla, julkisivu koostui sattumanvaraisista materiaaleista ja sisällä vallitsi selvä rappio. Yksi asia kuitenkin ratkaisi kaiken: rakenteet olivat yhä kunnossa. Katto ei vuotanut ja puu oli säilynyt terveenä, joten purkamisen sijaan päätös oli selvä – kunnostetaan.
Kaikki työt tehtiin itse, ilman ammattilaistaustaa. Apuna toimivat netin ohjevideot, keskustelupalstat ja jatkuva säästäminen. Osa huonekaluista löytyi ullakolta, osa saatiin tuttavilta, ja monia esineitä muokattiin uudelleen käsillä olevista materiaaleista. Jokainen ratkaisu syntyi tarpeesta ja käytännöllisyydestä.
Vuoden aikana mökki sai uuden julkisivun, makuuhuoneen, olohuoneen ja verannan. Ulkopuoli maalattiin iloisella kesävärillä, sisällä seinät vaalenivat ja yksinkertainen kalustus, tekstiilit sekä pienet yksityiskohdat loivat kodikkaan tunnelman. Erityisen onnistunut oli veranta, josta tuli lempipaikka aamiaisille ja iltateelle.
Remontti toteutettiin hyvin pienellä budjetilla. Käytössä oli edulliset tapetit, maali, pellavaöljy lattiaan sekä huonekalut kierrätetystä vanerista. Painopiste ei ollut trendikkäässä designissa, vaan siisteydessä, valossa ja toimivuudessa – ratkaisuissa, jotka tekevät tilasta miellyttävän arjessa.
Edessä on vielä monia suunnitelmia: keittiö, eteinen, työtila, nuotiopaikka, kesäsuihku ja pihan kunnostus. Mutta tärkeintä ei ole lopputulos vaan itse prosessi. Ilman kiirettä, ilman lainoja ja aidolla ilolla jokaisesta pienestä edistysaskeleesta. Tämä tarina osoittaa, että rohkeus nähdä potentiaalia ja halu tehdä itse riittävät luomaan paikan, johon haluaa palata yhä uudelleen.
