Rallikartturina ja juontajana tunnettu Janni Hussi on kertonut poikkeuksellisen avoimesti tunteista, joita hänen parhaan ystävänsä raskaus aikanaan herätti.
Vaikka vauva oli ystävälle erittäin toivottu, ilouutinen sai Hussin pohtimaan myös omaa asemaansa tämän elämässä.
Onnellisuuden rinnalle nousi yllättävä pelko.
Entä jos läheinen ystävyys ei enää olisikaan entisensä?
Hussi myöntää ajatelleensa asioita, joita hän pitää jälkikäteen itsekkäinä.
Nyt hän on päättänyt puhua niistä julkisesti.
Ystävän ilouutinen aiheutti pienen kriisin
Janni Hussi käsittelee aihetta yhdessä Sointu Borgin kanssa Sana on vapaa -podcastissa.
Kaksikko keskustelee ystävyyssuhteista ja siitä, kuinka erilaiset elämäntilanteet voivat muuttaa läheisten ihmisten välejä.
Erityisesti lapsen syntymä voi tuoda ystävyyteen uudenlaisia tilanteita.
Hussi kertoo muistavansa edelleen hetken, jolloin hänen paras ystävänsä ilmoitti odottavansa ensimmäistä lastaan.
Uutinen oli lähtökohtaisesti onnellinen.
Hussi tiesi, että ystävä oli haaveillut perheen perustamisesta jo pitkään.
Raskaus oli siis toteutunut toive.
Silti Hussin omassa mielessä alkoi tapahtua jotakin odottamatonta.
Hän kuvailee kokeneensa tilanteen pienenä henkilökohtaisena kriisinä.
Jälkikäteen reaktio tuntuu hänestä jopa huvittavalta, mutta sillä hetkellä tunteet olivat todellisia.
Pelko ystävän menettämisestä nousi pintaan
Hussi korostaa olleensa aidosti iloinen ystävänsä puolesta.
Samalla hän huomasi kuitenkin miettivänsä, mitä vauvan syntymä tarkoittaisi heidän suhteelleen.
Ystävyys oli ollut tärkeä osa hänen elämäänsä.
Nyt hän pelkäsi, että kaikki voisi muuttua.
Hussi pohti, muistaisiko ystävä häntä enää samalla tavalla lapsen syntymän jälkeen.
Riittäisikö yhteistä aikaa?
Voisivatko he edelleen viettää aikaa kahdestaan?
Entä muuttuisiko heidän välinen läheisyytensä, kun ystävän elämässä olisi kokonaan uusi ja tärkeä ihminen?
Ajatukset tuntuivat Hussista ristiriitaisilta.
Hän ymmärsi hyvin, kuinka suuri ja onnellinen tapahtuma lapsen saaminen oli ystävälle.
Silti oma epävarmuus nousi esiin.
”Muistaako hän enää minua?”
Yksi Hussin suurimmista huolista liittyi siihen, jäisikö hän ystävänsä elämässä taka-alalle.
Hän kertoo pohtineensa, olisiko ystävällä enää aikaa heidän yhteisille asioilleen.
Aiemmin yhdessä tehdyt matkat ja spontaanit suunnitelmat nousivat hänen mieleensä.
Voisivatko he edelleen matkustaa yhdessä?
Vai keskittyisikö ystävä jatkossa kokonaan kotiin ja perhe-elämään?
Hussi tunnistaa ajatustensa itsekeskeisyyden.
Hän kertoo jopa moittineensa itseään siitä, että tällaiset tunteet nousivat esiin.
Hänen mukaansa ystävän raskaus herätti samaan aikaan sekä vilpitöntä iloa että huolta oman ystävyyssuhteen tulevaisuudesta.
Juuri tämä ristiriita teki kokemuksesta vaikean.
Sointu Borg yllättyi rehellisyydestä
Hussin podcastpari Sointu Borg suhtautuu tunnustukseen ymmärtäväisesti.
Hän kiittää Hussia siitä, että tämä uskaltaa sanoa ääneen myös epämukavia tunteita.
Borgin mukaan monet saattavat käydä läpi samanlaisia ajatuksia, vaikka eivät haluaisi myöntää niitä edes itselleen.
Hän pitää Hussin avautumista osoituksena kyvystä tarkastella omaa käyttäytymistään ja tunteitaan.
Keskustelussa ei siis ole kyse siitä, etteikö ystävän puolesta voisi olla onnellinen.
Sen sijaan kaksikko pohtii, miten suuret elämänmuutokset voivat vaikuttaa myös muihin läheisiin ihmissuhteisiin.
Ystävän saama lapsi voi muuttaa yhteisiä rutiineja, aikatauluja ja mahdollisuuksia viettää aikaa yhdessä.
Tällaiset muutokset voivat herättää tunteita myös niissä ihmisissä, jotka eivät itse ole uuden elämäntilanteen keskipisteessä.
Vauvan mukanaolo ystävätapaamisessa jakoi mielipiteet
Podcastissa keskustelu siirtyy myös tilanteisiin, joissa ystävä tulee tapaamiseen pienen lapsensa kanssa.
Hussi ja Borg huomaavat suhtautuvansa asiaan eri tavoin.
Borg kertoo pitävänsä pienistä lapsista niin paljon, että hänen huomionsa saattaa siirtyä lähes kokonaan vauvaan.
Hän kuvailee innostuvansa lapsista niin voimakkaasti, että saattaa jopa unohtaa kysyä äidiltä, mitä tälle kuuluu.
Hussi tarkastelee tilannetta toisesta näkökulmasta.
Hän kertoo kaipaavansa ystävän kanssa rauhallista keskustelua ja mahdollisuutta keskittyä toisiinsa.
Jos lapsi on mukana, tilanne voi olla erilainen.
Äidin huomio jakautuu väistämättä myös vauvan tarpeisiin.
Hussin mielestä tämä voi vaikuttaa siihen, millaiseksi ystävien yhteinen hetki muodostuu.
”Vähän jää ontoksi meidän yhdessä oleminen”
Hussi sanoo suoraan, että vauvan mukanaolo voi joskus tehdä ystävätapaamisesta hänen näkökulmastaan vähemmän antoisan.
Hän ymmärtää, että pienen lapsen vanhemman täytyy huolehtia lapsestaan myös ystäviä tavatessaan.
Silti hän kaipaa tilanteita, joissa keskustelu voisi edetä ilman jatkuvia keskeytyksiä.
Hussi kertoo, että joskus tapaamisen jälkeen voi jäädä tunne, ettei ystävän kanssa ehtinyt todella vaihtaa kuulumisia.
Hän kuvailee yhdessäolon tuntuvan silloin hieman vajaalta.
Samalla hän tiedostaa, että tällaisen ajatuksen sanominen ääneen voi kuulostaa itsekkäältä.
Hussi kuitenkin päättää olla peittelemättä mielipidettään.
Hän haluaa kertoa kokemuksestaan sellaisena kuin se on.
Äitiyden myötä ystävyys voi muuttua
Lapsen syntymä muuttaa usein vanhempien arkea merkittävästi.
Aikaa, huomiota ja voimavaroja tarvitaan uuden perheenjäsenen hoitamiseen.
Samalla aiemmat ystävyyssuhteet voivat joutua sopeutumaan uusiin olosuhteisiin.
Spontaanit tapaamiset eivät välttämättä onnistu yhtä helposti kuin ennen.
Matkojen suunnittelu voi vaatia enemmän järjestelyjä.
Myös ystävien yhteiset keskusteluhetket voivat muuttua, jos pieni lapsi tarvitsee vanhemman huomiota.
Hussin kertomuksessa huomionarvoista on se, että hän ei kuvaile muutosta pelkästään vanhemman näkökulmasta.
Hän nostaa esiin myös lapsettoman ystävän kokemuksen.
Tunteet voivat olla monimutkaisia, vaikka ystävyys olisi edelleen tärkeä molemmille osapuolille.
Kaikkia tunteita ei ole helppo myöntää
Hussi puhuu avoimesti siitä, kuinka vaikeaa hänen oli hyväksyä omia ajatuksiaan.
Ystävän raskaus oli iloinen asia.
Hän ei halunnut vähentää sen merkitystä eikä viedä huomiota ystävän onnesta.
Samalla hän joutui kuitenkin kohtaamaan pelkonsa siitä, että heidän yhteinen elämänsä muuttuisi.
Hussi kutsuu ajatuksiaan itsekkäiksi.
Borg puolestaan muistuttaa, ettei ristiriitaisten tunteiden tunnistaminen ole sama asia kuin niiden mukaan toimiminen.
Keskustelu tuo esiin sen, kuinka ihminen voi olla aidosti onnellinen toisen puolesta ja silti tuntea epävarmuutta omasta tulevaisuudestaan.
Ystävyyssuhteissa tällaisia tunteita ei välttämättä ole helppo käsitellä.
Niistä puhuminen voi tuntua jopa nololta.
Ystävyys ei aina pysy samanlaisena
Hussin ja Borgin keskustelu nostaa esiin kysymyksen siitä, mitä tapahtuu, kun ystävät siirtyvät erilaisiin elämänvaiheisiin.
Toinen saattaa perustaa perheen, kun taas toinen haluaa edelleen matkustaa, tehdä töitä tai viettää spontaania vapaa-aikaa.
Aiemmin yhteiset kiinnostuksenkohteet ja aikataulut eivät välttämättä enää kohtaa samalla tavalla.
Se ei automaattisesti tarkoita ystävyyden päättymistä.
Suhde voi kuitenkin vaatia uudenlaisia tapoja pitää yhteyttä.
Hussi ei kerro, että hänen ystävyytensä olisi päättynyt vauvan syntymän vuoksi.
Hänen kertomuksensa keskittyy erityisesti niihin ajatuksiin, joita raskausuutinen hänessä aikanaan herätti.
Myöskään ystävän henkilöllisyyttä tai tämän suhtautumista Hussin tunteisiin ei avata tarkemmin.
Janni Hussi uskalsi sanoa ääneen vaikean ajatuksen
Janni Hussin tunnustus on herkkä aihe, koska ystävän raskausuutiseen odotetaan yleensä yksiselitteisen iloista reaktiota.
Hussi kertoo kuitenkin kokeneensa myös pelkoa ja epävarmuutta.
Hän ei kiistä ystävänsä onnea eikä sitä, kuinka toivottu lapsi oli.
Sen sijaan hän myöntää miettineensä, mitä muutos merkitsisi hänelle itselleen.
Sointu Borg pitää avoimuutta arvokkaana.
Hussin mukaan samanlaiset tunteet voivat nousta esiin myös myöhemmin, kun ystävien tapaamiset muuttuvat lapsiperhearjen myötä.
Keskustelu jättää pohdittavaksi, kuinka paljon ystävyyssuhteessa pitäisi pystyä joustamaan silloin, kun toisen elämäntilanne muuttuu.
Onko itsekästä toivoa, että pienen lapsen saanut ystävä järjestäisi välillä tapaamisia ilman vauvaa – vai pitäisikö lapsettoman ystävän hyväksyä, että lapsi on nyt luonnollinen osa yhteistä aikaa?
Mitä te ajattelette? Kertokaa kommenteissa.
