Olen aina rakastanut kristallia. Siinä on jotain erityistä – se tuo arkeen pienen juhlan tunnun. Valo heijastuu sen pinnasta kauniisti ja se helähtää herkästi kosketettaessa. Vuosien varrella olen kuitenkin oppinut, että kristalli on herkkä materiaali. Jos sitä ei käsittele oikein, se menettää nopeasti kirkkautensa ja siihen ilmestyy vesijälkiä. Siksi olen kehittänyt kolme luotettavaa tapaa, joista en enää tingi.
Ensimmäinen ja tärkein sääntö on, että kristalli pestään aina käsin ja viileässä vedessä. Astianpesukone ei sovi kristallille, sillä kuuma vesi voi tehdä siitä samean tai jopa aiheuttaa halkeamia. Käytän vain mietoa pesuainetta ja pehmeää sientä. Kovakourainen hankaaminen ei kuulu kristallin hoitoon – se vaatii hellää käsittelyä.
Toinen niksi liittyy kirkkauteen. Kun astiat on pesty, huuhtelen ne aina kevyessä etikkaliuoksessa. Sekoitan litraan vettä yhden ruokalusikallisen etikkaa. Tämä yksinkertainen keino poistaa vesijäljet ja palauttaa kristallin läpinäkyvyyden. Lopputulos on heti nähtävissä – pinta alkaa suorastaan säihkyä.
Kolmas tärkeä vaihe on kuivaus. Aiemmin tein virheen ja kuivasin kristallia patterin lähellä tai auringonpaisteessa. Se ei ole hyvä idea, sillä äkilliset lämpötilan muutokset voivat aiheuttaa pieniä halkeamia. Nykyään annan astioiden kuivua rauhassa luonnollisesti, ylösalaisin pellavaliinan päällä.
Kun astiat ovat kuivuneet, viimeistelen ne kevyesti nukkaamattomalla liinalla. Tämä antaa kristallille viimeisen silauksen ja tekee siitä entistä kirkkaamman. Pienellä vaivalla lopputulos on todella palkitseva.
Näiden yksinkertaisten tapojen ansiosta kristalli pysyy kauniina vuodesta toiseen. Kun kaadan viiniä lasiin tai asetan kristallimaljakon pöydälle, tuntuu kuin kotiin palaisi pieni pala juhlaa ja eleganssia.
