Entinen Miss Eurooppa Riitta Väisänen, 71, elää ristiriitaista aikaa. Edessä on juhlavuosi: pian tulee täyteen 50 vuotta siitä, kun hänet kruunattiin Miss Euroopaksi vuonna 1976. Samaan aikaan hän kuvailee elävänsä elämänsä vaikeinta vaihetta – omaa ”grand finaleaan”.
Väisänen kertoo luulleensa jo pitkään, että vaihdevuodet olisivat takana. Todellisuus iski vasten kasvoja. Hormonikorvaushoito on edelleen välttämätön, sillä ilman sitä olo karkaa hänen mukaansa käsistä. Ärtyisyys, äkkivääräys ja kehon hallitsemattomat reaktiot hiipivät osaksi arkea.
Hän yritti selittää oireet estrogeenin vähenemisellä. Hiki saattoi alkaa valua yllättäen, selkä ja kylki kipuilivat ja virtsaamistarve oli jatkuvaa. Vuoden 2024 alussa apteekista tuli lähes toinen koti. Kahden vuoden aikana antibioottikuureja kertyi noin neljäkymmentä virtsatietulehdusten vuoksi.
Tulehdukset eivät loppuneet, vaan pahenivat. Väisänen alkoi epäillä vakavampaa syytä, kuten virtsarakon tai kohdun laskeumaa. Terveyskeskuksessa hän sai kuitenkin kerta toisensa jälkeen uuden reseptin ilman jatkotutkimuksia. Lopulta yksityislääkäri puuttui tilanteeseen ja ohjasi hänet Päijät-Hämeen keskussairaalaan perusteellisiin tutkimuksiin.
Oikean hoidon löytyminen vei lähes 13 kuukautta. Väisänen kuvaa kokemusta raskaaksi ja ahdistavaksi. Hän tunsi, ettei häntä otettu vakavasti.
Samaan aikaan arki muuttui kuormittavaksi. Vaipat kulkivat mukana kaikkialle. Vessassa oli käytävä jopa tunnin välein, yöllä useita kertoja. Uni katkesi jatkuvasti, ja yöt kuluivat television ääressä hunajateetä juoden. Hän ei halunnut turvautua unilääkkeisiin ja kuvailee nukkuvansa ”koiran unta”.
Joulukuussa 2024 virtsarakon ultraääni ei paljastanut selvää syytä. Sen jälkeen alkoivat virtsarakon huuhteluhoidot, joita on kertynyt jo 25 kertaa. Vessassa ramppaamisesta tuli valtava osa päivää – jopa 3–4 tuntia vuorokaudessa. Väisänen kertoo oppineensa, kuinka vahvasti virtsarakko ja aivot vaikuttavat toisiinsa.
Lopullinen käänne tuli viime heinäkuussa, kun urologian ylilääkäri soitti ja määräsi kiireellisen tietokonetomografian. Kuvissa paljastui todellinen ongelma: munuaisissa oli kookkaita kiviä ja munuaisallas oli infektoitunut. Väisänen uskoo, että aikaisempi tutkimus olisi säästänyt hänet pitkältä kärsimykseltä.
Virtsaongelmien vuoksi juhannusviikolle suunniteltu lonkkaleikkaus peruttiin, eikä sitä ole vieläkään tehty. Munuaiskivet hoidettiin laseroinnilla nukutuksessa, jota Väisänen pelkäsi valtavasti. Leikkauksessa asennettu stentti, virtsateitä auki pitävä muovinen letku, teki yhdeksästä viikosta hänen mukaansa täyttä helvettiä. Virtsaamistarve oli jatkuvaa, eikä stenttiä voitu poistaa tulehdusriskin vuoksi.
Marraskuun lopussa laserointi jouduttiin tekemään uudelleen. Huuhteluhoidot jatkuvat yhä kahden viikon välein. Täysin terve Väisänen ei ole: lämpöilyä esiintyy jatkuvasti, eikä voimat riitä raskaaseen tekemiseen. Hän on huomannut, että stressi pahentaa oireita välittömästi.
Häpeää hän ei koe. Väisänen halusi kertoa tarinansa julkisesti auttaakseen muita samassa tilanteessa olevia. Inkontinenssi on yleistä, eikä vaippojen käyttö tee kenestäkään heikompaa.
Vaipoista hän ei ole vielä päässyt eroon. Laukussa kulkee useita vaihtoehtoja sekä puhdistusainetta. Julkisilla paikoilla hän yrittää välttää wc-käyntejä ja kertoo kantaneensa viime kesänä pientä Tolu-pulloa mukana siltä varalta, että siivoaminen olisi tarpeen.
Päivät kuluvat Orimattilassa ja puolison **Erik Mäkkylä**n luona Ylöjärvellä. Aikuinen tytär Sofia auttaa arjen asioissa. Televisiosta hän seuraa urheilua ja espanjalaista saippuasarjaa La Promesaa. Hevosista tunnettu Väisänen ei enää ratsasta, mutta toivoo vielä kuntoutuvansa siihen.
Toimettomaksi hän ei aio jäädä. Hän kirjoittaa päivittäin muistiinpanoja politiikasta, pohtii aamuöistä podcastia ja suunnittelee kirjoittavansa vielä kirjoja. Aiheita riittää.
Vaikeuksista huolimatta yksi ajatus kantaa.
Kaikki järjestyy vielä.
