Suomalaisen elokuvan ja teatterin kulmakiviin kuuluva Tommi Korpela, 57, nähdään parhaillaan valkokankaalla Terapia -elokuvassa. Paavo Westerbergin ohjaama teos pureutuu muutokseen ja ihmisen sisäisiin lukkoihin – teemoihin, jotka eivät ole Korpelalle vieraita myöskään oman elämän puolella.
Korpela puhuu avoimesti terapiasta ja sen merkityksestä. Hänen mukaansa ihminen voi ajautua tilanteeseen, jossa ulospääsyä ei yksinkertaisesti näy. Silloin ulkopuolinen ammattilainen voi olla ratkaiseva apu. Hän ei epäröi suositella terapiaa niille, jotka kokevat sen mahdollisuutena todelliseen muutokseen.
Työn puolesta Korpela on tottunut avaamaan itseään rooleissa, mutta Terapia-elokuvassa kokemus meni vielä pidemmälle. Hän kuvaa päässeensä tilanteeseen, jossa sai olla poikkeuksellisen avoin ja jopa improvisoida terapeuttina. Samalla hän huomasi sparraavansa vastanäyttelijöitä, ikään kuin pienoisohjaajan roolissa.
Vaikka työtahti on monen silmissä kova, Korpela itse kokee sen sopivaksi. Palautuminen tapahtuu vapaapäivinä, jolloin ajatukset siirtyvät pois näyttelijäntyöstä. Luonto, liike ja kohtaamiset – esimerkiksi lasten koiran kanssa – auttavat nollaamaan mielen.
Pitkän uran varrelle on mahtunut paljon palautetta, mutta yksi hetki on jäänyt erityisenä mieleen. Ikitie-elokuvan kuvauksissa virolaislegenda Lembit Ulfsak lausui hänelle viimeisenä kuvauspäivänä sanat ”I remember you”. Korpela kertoo kantaneensa lausetta mukanaan ja sanoneensa sen myöhemmin myös kollegoille – kauniina tapana osoittaa arvostusta.
Työ ei ole aina ollut silkkaa draamaa. Rike ja **Juha Jokela**n Remontti-sarjan kuvauksissa Korpela onnistui pudottamaan uudenkarhean älypuhelimen bajamajan pönttöön. Laite jäi sinne, eikä sitä enää pelastettu.
Yksityiselämässä rinnalla kulkee puoliso, näyttelijä Elina Knihtilä. Korpela sanoo oppineensa Elinalta rohkeutta, avarakatseisuutta ja valtavasti itse näyttelijäntyöstä. Paremmilta oppii aina, hän toteaa.
Hemmottelu heidän arjessaan ei tarkoita luksuslomia tai suuria eleitä. Se on hyvää ruokaa, rauhaa ja vapautta arkisista velvollisuuksista. Joskus suurin ylellisyys on se, ettei tarvitse tehdä mitään.
Korpela ihailee monien kollegojen työtä, mutta nostaa esiin erityisesti **Pirjo Lonka**n. Nauru puolestaan roihahti viimeksi Kansallisteatterissa, kun vanhan näytelmän käsikirjoitus oli kadonnut eikä kukaan muistanut siitä juuri mitään – samaan aikaan Elina sai yllättäen ehdokkuuden Ruotsin Guldbagge-palkintoon. Absurdia, paniikinsekaista ja vapauttavaa naurua.
Посмотреть эту публикацию в Instagram
Itku ei ole Korpelalle vierasta sekään. Viimeksi kyyneleet tulivat teatterikerhon harjoituksissa. Kyseessä on salainen, tulosvastuusta vapaa teatterikerho, jossa näyttelemistä tehdään puhtaasti ilosta. Se tuntuu hänen mukaansa järjettömältä – ja juuri siksi vapauttavalta.
Kun puhe kääntyy mielikuviin suomalaisen elokuvan seksisymboleista, Korpela kuittaa ajatuksen kuulostavan viime vuosituhannelta. Katse on tiukasti nykyhetkessä ja tulevassa.
Seuraavaksi hänet nähdään Teatterikorkeakoulun Tsehov-tuotannossa Kolme sisarta, Q-teatterin ensi-illassa sekä **Aleksi Salmenperä**n Isänpäivä-elokuvassa. Projekti on hänelle erityinen, sillä mukana on myös pitkäaikainen ystävä Tomi Lindfors.
