Juontaja Tuija Pehkonen on tehnyt ratkaisun, joka näkyy ja tuntuu jokaisessa uudessa kuvassa. Vuodenvaihteessa hän muutti pois Helsingistä ja suuntasi perheensä kanssa Kuusamoon – ja nyt hän näyttää, miltä elämä näyttää, kun kiire jää satojen kilometrien päähän.
Kuusamossa on takana noin kymmenen päivää, ja ne Pehkonen tiivisti kolmentoista kuvan sarjaksi Instagramiin. Kuvissa avautuu täysi talven ihmemaa. Rukan rinteitä, suksien jälkiä hangessa, jylhiä maisemia, lumisia puita ja lapsia leikkimässä pakkasen keskellä. Mukana on myös takkatulen loimua, mäenlaskua ja hetkiä, joissa arki hidastuu.
Liikunta on noussut keskiöön. Pehkonen kertoo hiihtäneensä lähes joka päivä, vaikka ei itseään nopeaksi kehu. Päinvastoin. Hän pysähtyy jatkuvasti, mutta ei uupumuksesta – vaan katsomaan ympärilleen. Maisemat vievät mukanaan.
Посмотреть эту публикацию в Instagram
Talvi tekee myös tehtävänsä ruokahalulle. Lumessa ja pakkasessa touhuaminen tuo jatkuvan nälän, ja kuvissa vilahtavatkin pizzat ja burgerit. Kontrasti hiihtolenkkien ja lohturuoan välillä tuntuu vain lisäävän elämänmakua.
Koillismaa on tehnyt vaikutuksen. Pehkonen myöntää ihmettelevänsä yhä päivittäin, onko tämä kaikki todella totta ja saako hän oikeasti kokea tällaisen arjen. Hänen sanoistaan ja kuvistaan huokuu sama tunne: pysähtyminen, jota hän ei kaupungissa löytänyt.
Muuton taustalla on pidempi pohdinta. Marraskuussa Pehkonen kertoi **Yhteishyvä**n kolumnissa, miksi Helsinki jäi. Kaupungissa hän koki tempautuvansa kiireeseen, täyttävänsä kalenterin liian tiukaksi ja menettävänsä yhteyden itseensä. Lopputulos oli ärtymys, väsymys ja tunne siitä, ettei hän pitänyt itsestään huolta.
Посмотреть эту публикацию в Instagram
Kuusamoon vetäytyminen on tietoinen valinta, erityisesti talveksi. Pehkonen elää siellä yhdessä puolisonsa, lumilautailija **Eero Ettala**n sekä pariskunnan 1- ja 4-vuotiaiden lasten kanssa. Perhearki keskellä lunta näyttää nyt täysin erilaiselta kuin pääkaupungin melskeessä.
Kuvista välittyy yksi selkeä viesti. Tämä ei ole pelkkä maisemanvaihto, vaan yritys elää toisin.
