Aamu alkoi normaalisti: menin puutarhaani kastelemaan kukkapenkkejä ja varmistamaan, etteivät paikalliset kissat olleet taas sotkeneet. Mutta heti kun avasin portin, minua valtasi raskas, pahoinvoiva haju. Niin paksu, että ilma tuntui tahmealta.
Otin askeleen, sitten toisen… ja jähmetyin, kuin olisin juurtunut maahan. Jokin makasi puutarhapenkin lähellä, täristen hieman.
Silmieni eteen ilmestyi outo massa, punertavanpunainen, kiiltävä, kuin märän kalvon peitossa. Siitä leijui vastenmielinen haju, joka muistutti mädäntynyttä lihaa. Astuin taaksepäin: sydämeni painui alas, kämmeneni hikoilivat ja ajatukseni olivat sekaisin.
”Mikä hirvitys tämä on? Jonkinlainen mato? Eläimen palanen? Tai… kuka tietää mitä?!”
Vapisevin käsin otin puhelimeni, otin kuvan löydöstä ja aloin heti googlailla sitä. Hain:
”punaista limaa, haisee raadolta.”
Ja sitten minut väristi. Ensimmäisessä linkissä luki: ”Anthurus archeri – pirunsormet. Yksi planeetan kauhistuttavimmista sienistä.”
Kävi ilmi, että tämä kammottava otus ei olekaan mikään scifi-organismi tai lihanpala, vaan sieni, joka kasvoi aikoinaan vain Australiassa ja nyt viihtyy täällä.
Se ilmestyy ensin tiheänä valkoisena ”munana”. Sitten se halkeaa paljastaen punaiset ulokkeet, jotka muistuttavat kynsiä, tassuja tai demonisia sormia.
Nämä ”sormet” ovat peittyneet tahmeaan aineeseen, joka tuoksuu tarkoituksella raadolta: tuoksun on tarkoitus houkutella kärpäsiä, jotta ne voivat levittää itiöitä.
Ihmiset, jotka näkevät sen ensimmäistä kertaa, luulevat usein törmänneensä avaruusolennon tai jonkun kuolleen jäänteisiin. Jotkut jopa soittavat hätäkeskukseen vakuuttuneena siitä, että he ovat paljastaneet rikollista toimintaa. Mutta se on vain esimerkki sienimaailmasta. Hyvin eksoottinen, kammottava, mutta täysin luonnollinen.
Siitä lähtien olen vältellyt tuota kukkapenkkiä. En enää ota riskiä kastella siellä mitään. Antaa olla. Luonnon kanssa on parasta olla väittelemättä, etenkään tällaisen luonnon kanssa.
