Teatterineuvos Sylvi Salonen muistetaan yhtenä suomalaisen teatterin ja television suurista tähdistä. Erityisesti hänen roolinsa Tankki täyteen -sarjan Emmi Viléninä on jäänyt suomalaisten mieleen, mutta hänen pitkä uransa ulottui paljon televisiota laajemmalle.
Salonen teki näyttävän uran niin opereteissa, komedioissa kuin vakavissa draamarooleissakin. Hänen näyttelijänpolkunsa alkoi jo 14-vuotiaana Porin Teatterissa avustajana, ja vuosien mittaan hänestä kasvoi yksi aikansa arvostetuimmista näyttämötaiteilijoista.
Vuonna 1943 hän siirtyi Tampereen Teatteriin, jossa häntä pidettiin jo operettiprimadonnana. Myöhemmin, vuonna 1949, hän aloitti pitkän uransa Tampereen Työväen Teatterissa. Seuraavien 36 vuoden aikana Salonen näytteli siellä lähes 150 näytelmässä ja jatkoi työskentelyään aina vuoteen 1985 asti.
Pitkän Tampereella tehdyn uransa vuoksi moni olettaa hänen viimeisen leposijansa sijaitsevan siellä. Todellisuudessa näin ei kuitenkaan ole.
Sylvi Salonen oli lähtöisin Porin Toejoelta. Hän menehtyi Tampereella 23. joulukuuta 2003, mutta hänet haudattiin suvun hautaan Porin Käppärän hautausmaalle.
Haudalla odottaa muistomerkki, joka erottuu välittömästi ympäristöstään. Suuren kivimuistomerkin päällä lepää luonnollisen kokoinen pantteri, joka tekee kokonaisuudesta poikkeuksellisen näyttävän.
Salonen suunnitteli muistomerkin jo omana elinaikanaan. Kiviyrittäjän mukaan hän halusi nähdä omin silmin, millaisen muistomerkin äärelle ihmiset aikanaan pysähtyisivät. Sekä pantteri että varsinainen hautakivi on veistetty samasta kivestä.
Muistomerkin taustasta on kerrottu myös tarina. Sen mukaan Salonen oli nähnyt unen Afrikasta, ja juuri tuo uni olisi antanut ajatuksen lepäävästä pantterista muistomerkin huipulle.
Vierailuhetkellä hauta oli hyvin hoidettu, mutta tunnelma oli samalla pelkistetty. Muistomerkin edessä oli pari lyhtyä, mutta tuoreita kukkia tai muita muistamisia ei näkynyt.
Pantteri lepää kuitenkin edelleen jykevän kiven päällä aivan kuten Sylvi Salonen itse aikanaan suunnitteli. Se tekee hänen viimeisestä leposijastaan yhden suomalaisista hautamuistomerkeistä, joka jää harvoin kävijältä huomaamatta.
Pitäisikö tunnettujen taiteilijoiden muistomerkkien olla näyttäviä persoonallisuuden jatkeita, vai puhuttelevatko kaikkein yksinkertaisimmat muistopaikat lopulta eniten?
Tällainen aihe herättää monenlaisia ajatuksia. Kerro oma mielipiteesi kommenteissa.
