Pippa Laukan elämä ei ole enää entisensä. Kouvolan seudulta viime vuonna hankittu mökki ei ole ollut pelkkä vapaa-ajan paikka, vaan siitä on tullut jotain paljon suurempaa – paikka, jossa kaikki tuntuu loksahtavan kohdalleen.
Jo pelkkä matka Helsingistä mökille tekee jotain hänen ololleen. Laukka kuvailee, kuinka stressi alkaa väistyä jo ajomatkan aikana. Kun mutkitteleva tie päättyy ja järvimaisema avautuu, olo muuttuu täysin – kiire katoaa ja tilalle tulee rauha.
Viime kesä ei kuitenkaan antanut mahdollisuutta nauttia tästä täysillä. Työ Helmareiden lääkärinä vei hänet ympäri Eurooppaa, eikä aikaa jäänyt mökille samalla tavalla kuin olisi toivonut. Se sai hänet miettimään, voisiko arjen rakentaa uudella tavalla.
Ratkaisu löytyi yllättävän läheltä. Laukka alkoi työskennellä yksityisellä lääkäriasemalla Kouvolassa ja jakaa viikkonsa uudella rytmillä. Osa ajasta kuluu mökillä etätöissä, osa Helsingissä – ja kokonaisuus toimii.
Hän kertoo, että mökki on tuonut mukanaan syvän tyyneyden. Siellä ei ole peilejä eikä jatkuvaa puhelimen vilkuilua. Ajantaju katoaa, ja jäljelle jää vain läsnäolo. Tila, jossa ei tarvitse suorittaa mitään.
Mökkialue ei ole pieni kokonaisuus. Päämökin lisäksi tontilla on saunamökki ja kaksi vierasmökkiä, joista toiseen on tulossa kuntosali. Rakennus on 1980-luvulta, sähkö löytyy, mutta juoksevaa vettä ei – ja juuri se tekee paikasta aidon.
Samaan aikaan perheessä tapahtuu muitakin muutoksia. He ovat myyneet kotinsa Pakilassa, asuvat nyt vuokralla ja rakentavat uutta taloa meren rannalle. Elämä on liikkeessä, mutta mökki toimii tukipisteenä kaiken keskellä.
Laukalla oli aiemmin omat ennakkoluulonsa Kouvolasta. Hän myöntää ajatelleensa sitä rumaksi kaupungiksi, mutta huomasi nopeasti olleensa väärässä. Luonto ympärillä yllätti täysin.
Hänen mukaansa alue on poikkeuksellisen kaunis ja monipuolinen. Metsät, vedet ja maisemat tarjoavat loputtomasti mahdollisuuksia – kalastuksesta marjastukseen. Hän itse sai viime syksynä ämpärin täyteen marjoja vain muutamassa tunnissa.
Kaikki ei kuitenkaan ole ollut täysin idyllistä. Yhtenä päivänä hän huomasi, että heidän tontillaan oli käynyt joku luvatta. Puupinosta oli otettu puita ja nuotiolla oli selvästi paistettu jotain. Tapaus jäi mietityttämään.
Silti kokonaisuus painaa vaakakupissa enemmän. Laukka kertoo arvostavansa alueen ihmisiä, jotka ovat hänen mukaansa jalat maassa ja suorasanaisia. Lääkärinä hän kokee työnsä helpoksi, kun vastaanotolle tullaan ilman valmiita diagnooseja.
Ja ehkä juuri siksi tämä paikka tuntuu oikealta. Se ei ole vain mökki – vaan jotain, joka palauttaa ihmisen siihen, mikä on olennaista.
