Tämä talo ei ole vain rakennus – se on osa perheen historiaa. Se rakennettiin vuonna 1892, ja 1900-luvun alussa siellä asuivat nykyisen omistajan esivanhemmat. Näissä huoneissa kulki hänen isoäitinsä lapsuus, leikit ja muistot.
Vuosien saatossa talo myytiin ja katosi suvun omistuksesta. Mutta vuonna 2020 Maria ja hänen miehensä tekivät rohkean päätöksen: he ostivat talon takaisin ja palauttivat sen perheelle.
Rakennuksen kunto ei ollut hyvä. Remonttia ei ollut tehty vuosikausiin. Keittiö oli ahdas, huoneet pieniä ja yksi niistä jopa kylmä ja lämmittämätön. Pariskunta ymmärsi nopeasti, että edessä olisi laaja peruskorjaus.
Kylmin huone eristettiin, ja vanha, pimeä keittiö muutettiin kokonaan. Sen tilalle rakennettiin kodinhoitohuone pesukoneineen ja kuivausrumpuineen sekä uusi kylpyhuone. Ensimmäinen vuosi kului lähes kokonaan sisätilojen uudistamiseen.
Työ ei kuitenkaan päättynyt siihen. Maria ja hänen miehensä jatkavat talon kehittämistä vähitellen – mutta varoen. He haluavat säilyttää rakennuksen alkuperäisen ilmeen ja hengen. Julkisivu ja piha ovat vielä suunnitelmissa, mutta tärkeintä on paikan sielu.
Nykyään sisustus yhdistää vanhan ja uuden. Keittiö-olohuone on harkittu ja toimiva, integroidut kodinkoneet sulautuvat kokonaisuuteen ja vintage-huonekalut tuovat lämpöä. Juhlapöytä katetaan vanhalla, suvulta perityllä pöytäliinalla, ja yöpöytinä toimivat yksinkertaiset puiset jakkarat, joilla on oma tarinansa.
Lähes kaikki kaapit ja lipastot ovat antiikkisia – täynnä luonnetta ja historiaa. Talo on harvinainen esimerkki siitä, miten sukupolvien muistot voidaan yhdistää moderniin mukavuuteen ja säilyttää perintö tuleville polville.
