Inka Henelius oli valmistautunut tuttuun tapaan olympialaisiin. Kahdeksan kisarupeamaa kokenut Ylen urheilutoimittaja oli lähdössä jälleen seuraamaan ampumahiihtoa paikan päälle – kunnes tammikuun lopulla kaikki pysähtyi yhteen napsahdukseen.
– Olihan se pettymys. Olisin tehnyt tuttuun tapaan ampumahiihtoa, ja olisi ollut upeaa todistaa paikan päällä Suvi Minkkisen menestystä, mutta se meni nyt sivu suun. Mutta hyvältä mitali tuntui kotikatsomossakin.
Kohtalokas hetki tapahtui Helsingissä urheilutoimittajien salibandykisoissa. Henelius juoksi tilanteessa takaperin, tuli hypystä alas huonosti ja kuuli kovan äänen.
– Yhtäkkiä kuului kova ääni, kun vasemman jalan akillesjänne katkesi. Koskaan aiemmin ei ole ollut edes murtumaa, mutta nyt napsahti akillesjänne kokonaan poikki.
Kivut olivat sietämättömät.
– Niin pahat kivut oli edellisen kerran synnyttäessä. Jänteessä on keskellä selvä kuoppa, joten diagnoosin tekoon ei tarvittu edes röntgeniä.
Henelius vietiin ambulanssilla sairaalaan. Leikkausta ei tehty, vaan jänteen annetaan korjaantua konservatiivisella hoidolla. Se tarkoittaa kuukausien kuntoutusta ja tarkkaa varovaisuutta.
– Puoleen vuoteen ei voi reuhtoa, jotta jänne ei napsahda uudestaan poikki.
Jalka on ortoosikengässä ja polveen asti kipsissä. Ensimmäiset viikot vaativat kainalosauvoja myös kotona.
– Silloin ei saanut itse edes kahvikuppia tuotua tv:n ääreen.
Olympialaisia Henelius seurasi nyt kotikatsomosta. Ystävänpäivänä 14. helmikuuta hän täytti 47 vuotta – ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Suomessa. Syntymäpäivä kului kisalähetyksiä seuraten ja anopin tuomia herkkuja nauttien. Aviomies Henri Määttä työskenteli olympiastudiossa, kun yhdistetyn Eero Hirvonen nappasi Suomelle yllätysmitalin.
Perheeseen kuuluu myös yhdeksänvuotias Mio sekä kolme kuukautta sitten kotiin tullut jackrussellinpentu Peruna, joka on piristänyt toipilaan arkea.
Loukkaantuminen on herättänyt ajatuksia iästä ja rajoista.
– Näitä akillesjänteen katkeamisia tapahtuu keski-ikäisillä kuntourheilijoilla. Tuli muistutus, että alan lähestyä viittäkymppiä. Enää ei taivu kaikkeen.
Joukkuepelit saattavat jäädä taakse.
– Eivätköhän joukkuepelit ala olla minun osaltani tässä. Aika siirtyä kevyempään liikuntaan.
Henelius ei kuitenkaan anna iän tai ulkonäköpaineiden määritellä itseään.
– Silmäkulmien rypyt kertovat, että elämässä on ollut naurua. Ikä saa näkyä, minä en anna ruiskutella itseeni mitään botoxia.
Ylellä vuonna 2003 aloittanut Henelius on pisimpään Urheiluruutua tehnyt nainen ja arvioi juontaneensa lähetyksiä jopa enemmän kuin kukaan muu.
– Uskallan väittää, että olen juontanut Urheiluruudun lähetyksiä enemmän kuin kukaan muu. Jopa eläkkeelle jäänyttä Hannu-Pekka Hännistä enemmän.
Eläkeikään on vielä parikymmentä vuotta. Tulevaisuudesta hän puhuu avoimin mielin.
– Mistä sitä tietää, millainen viidenkympin villitys iskee. Olen harkitsevainen, mutta en pelkää hypätä uuteen.
Toipuminen on hidasta, mutta asenne on kirkas: terveys ensin. Kaikki muu tulee perässä.
