Jutta Larm ei kiillota menneisyyttään – eikä haikaile takaisin siihen. Aikoinaan fitnesslavoilla menestynyt ja Suuri seikkailu -ohjelmasta vuonna 2001 julkisuuteen noussut valmentaja puhuu nyt elämästään aivan toisenlaisesta kulmasta.
Hän myöntää muuttuneensa.
– En tiedä, olenko rauhallisempi vieläkään. Yritän oppia, mutta ainakin tasapainoisempi olen. En ole enää niin jyrkkä asioissa kuin nuorempana. Silloin oli tärkeää, että asiat tapahtuvat näin ja näin. Nyt ymmärrän, että kaikki ei ole niin mustavalkoista tässä maailmassa.
Vuodet eivät ole olleet pelkkää nousukiitoa. Matkaan on mahtunut vastoinkäymisiä, mutta Jutta ei ole jäänyt niiden alle.
– Kaikki voimme nähdä maailman paskana paikkana. Mutta minulla on halu nähdä asioissa, ihan kaikessa aina jotain hyvää. Se ei tapahdu nappia painamalla, vaan pitää pyrkiä koko ajan oppimaan lisää itsestään ja maailmasta.
Hän haluaa muistuttaa ikätovereitaan yhdestä asiasta: viisikymppisenä elämä ei ole ohi.
– Ei elämä lopu viisikymppisenä. Eikä toinen jalka ole haudassa, vaikka nuorempana niin kuvitteli. Pitää vaan nousta ylös kuopasta ja uskoa itseensä.
Ikääntyvien hyvinvointi on hänelle nykyisin sydämenasia. Aiemmin hän kannusti ihmisiä tavoittelemaan bikinikuntoa. Nyt fokus on toinen.
– Tuntuisi hassulta tässä iässä yrittää kannustaa ihmisiä bikinikuntoon. Tein sitä nuorempana, kun nyt koen elämäntehtäväkseni auttaa viisikymppisiä olemaan valloittavia.
Fitnessura toi näkyvyyttä ja menestystä 2000-luvun alussa. Timmiksi treenattu kroppa ja kilpailulavat kuuluivat arkeen. Mutta paluuta ei ole tulossa.
Посмотреть эту публикацию в Instagram
– En. En todellakaan. Olen niin kaukana koko lajistakin. Se miltä näytän nykyään, minun on hirveän hyvä olla kehossani tällaisena.
Kurinalainen elämäntapa, rahkapurkit ja aikaiset aamutreenit eivät enää houkuttele.
– En haikaile niitä rahkapurkkeja, enkä aamutreenejä enää.
Hän sanoo suoraan, ettei tule palaamaan edes ikänaisten sarjoihin.
– Olen saanut jo kokea sen, miltä tuntuu kun vatsalihakset näkyvät.
Yrittäjänä Jutta on vaatinut itseltään paljon. Nyt haaveissa on arki, jossa työn ja vapaa-ajan välinen tasapaino olisi selkeämpi.
– Että minulla olisi enemmän omille hörhöilyilleni. Ei tarvitsisi aamulla herätä aina siihen, että lähtee saman tien suorittamaan jotain.
Nuorempana hän ajatteli viettävänsä eläkepäivät ulkomailla. Suunnitelma on muuttunut. Kotiparatiisi on rakentunut järven rannalle Pirkkalaan, Tampereen kupeeseen.
– Viihdymme siellä hyvin. En tiedä, onko se loppusijoituspaikkamme, mutta pitkään tulemme siellä pysymään.
Perheeseen kuuluu myös neljä kissaa, joille on rakennettu omat ulkotarhat.
– Kissat ovat meille täysvaltaisia perheenjäseniä.
Lihakset voivat kadota, mutta elämänkokemus jää. Ja juuri siitä Jutta nyt puhuu.
