Luulin pitkään, että aivan tuoreille kananmunille ei vain voi mitään. Kun ne keittää, kuori tarttuu kiinni ja puolet valkuaisesta lähtee mukana. Sitten löysin yksinkertaisen keinon, joka oikeasti toimii – ja siitä tuli pysyvä tapa keittiössäni.
Keittämisen jälkeen en aloita kuorimista sormilla. Otan tavallisen teelusikan ja kopautan sillä varovasti munan kuorta, mieluiten tylpästä päästä, jossa on ilmatasku. Muutama kevyt napautus riittää rikkomaan kuoren pieniksi halkeamiksi.
Sen jälkeen työnnän lusikan varovasti kuoren ja valkuaisen väliin. Lusikka liukuu kalvon alle ja auttaa irrottamaan kuoren isoina paloina. Kuori irtoaa yllättävän helposti, eikä valkuainen repeydy.
Tämä niksi toimii erityisen hyvin kotikanan tuoreille munille, jotka ovat yleensä kaikkein hankalimpia kuoria. Et tarvitse mitään erikoistyökaluja – vain teelusikan ja hieman rauhallisuutta.
Nyt kuoritut munat näyttävät siisteiltä ja kauniilta, ja koko prosessi on paljon nopeampi. Pieni temppu, mutta iso helpotus arkeen.
