Ensi silmäyksellä joku voisi kutsua tätä taloa tavalliseksi suomalaiseksi kodiksi. Hillitty, viileä, ilman suuria eleitä. Mutta kauneus ei ole seinissä, vaan siinä, miten niitä eletään. Tämä koti herätti minussa muistoja ja toi mukanaan oudon rauhan – sellaisen, joka jää sydämeen asumaan.
Talo on kuulunut samalle suvulle lähes sadan vuoden ajan. Sitä ei ole myyty pois, eikä vaihdettu modernimpaan. Se on siirtynyt sukupolvelta toiselle, ja yhä samat seinät suojelevat perhettä. Pienessä, vain muutaman tuhannen asukkaan Pälkänessä tällainen jatkuvuus on jo harvinaista.
Tässä kodissa asuvat 46-vuotias journalisti Ulla Rantakari, hänen puolisonsa ja Ullan 82-vuotias äiti. Talo rakennettiin vuonna 1936, ja se tunnetaan nimellä Villa Tilda. Nimi kantaa mukanaan suvun tarinaa ja muistuttaa siitä, kenelle koti alun perin rakennettiin.
Ullalle tämä paikka ei ole koskaan ollut vain rakennus. Lapsuudessa täällä vietettiin lomat, viikonloput ja joulut. Jo nuorena hän haaveili palaavansa vielä tänne, kunnostavansa talon ja asuvansa siinä oman perheensä kanssa. Vuodet kuluivat, mutta ajatus ei kadonnut – ja lopulta siitä tuli totta.
Perheessä vaalitaan perinteitä, erityisesti jouluna. Kodin koristelu ei ole näyttävää, vaan harkittua ja merkityksellistä. Vanhat koristeet, elävät kynttilät ja itse tehdyt yksityiskohdat luovat tunnelman, jossa jokaisella esineellä on tarina. Äidin kanssa yhdessä tehdyt olkikoristeet ovat pieniä, mutta suuria hetkiä arjessa.
Tässä kodissa mikään ei tunnu kiireiseltä tai liialliselta. Jokainen huone kertoo ajasta, ihmisistä ja muistoista. Se on paikka, jossa ikääntyvä äiti saa elää turvallisesti perheensä keskellä, ja jossa mennyt ja nykyinen kohtaavat lempeästi. Tämä talo ei yritä olla mitään muuta kuin se on – ja juuri siksi se koskettaa.
