Kun näin kaapin ensimmäistä kertaa, se näytti täysin menetetyltä. Maali hilseili, pinnassa oli syviä naarmuja ja halkeamia, ja vetimet olivat rikki. Silti jokin siinä sai minut haluamaan antaa sille uuden mahdollisuuden. Halusin nähdä, mitä vanhan pinnan alta voisi paljastua.
Aloitin työn arvioimalla kaapin kunnon huolellisesti. Irrotin ovet, laatikot ja kaikki metalliosat, jotta jokainen osa oli helppo käsitellä erikseen. Samalla tarkistin, ettei puussa ollut lahoa tai rakenteellisia vaurioita, jotka estäisivät kunnostuksen.
Seuraavaksi poistin vanhan maalin lastan ja hiekkapaperin avulla. Paikoitellen työ piti tehdä useaan kertaan, sillä maalikerroksia oli kertynyt vuosien varrella runsaasti. Kun suurin osa vanhasta pinnasta oli poissa, hioin koko kaapin sileäksi, jotta uusi pinta tarttuisi tasaisesti.
Halkeamat ja kolhut täytin puukitillä ja hioin pinnat vielä kerran kuivumisen jälkeen. Osa puisista elementeistä päätin jättää maalaamatta ja käsittelin ne petsillä, jotta puun luonnollinen kuvio pääsi esiin. Maalattavat osat pohjustin huolellisesti ennen värin lisäämistä.
Valitsin kaapille vaalean, modernin harmaan sävyn ja maalasin pinnat kahteen kertaan. Samalla uusittiin vetimet, jotka vaihdettiin yksinkertaisiin mutta tyylikkäisiin metalliosiin. Peilin puhdistin perusteellisesti ja sen kehys sai raikkaan uuden värin.
Kun kaikki osat olivat valmiit, kokosin kaapin takaisin yhteen. Lopputulos oli hämmästyttävä: vanhasta ja vaurioituneesta huonekalusta tuli tyylikäs, tukeva ja persoonallinen sisustuselementti. Tämä projekti osoitti, että vanhaa ei aina tarvitse heittää pois – joskus pienellä vaivalla syntyy jotain paljon arvokkaampaa kuin uusi ostos.
