Somevaikuttaja ja mediapersoona Julianna Jokela, 30, on elänyt viime vuodet isojen muutosten keskellä. Uran käännekohdat, oman jaksamisen rajat ja vihdoin tasapaino – ja kaiken keskellä myös rakkaus, joka eteni nopeasti mutta tuntui heti oikealta.
Juliannan tie tähän pisteeseen ei ole ollut suoraviivainen. Kouluaikana hän kamppaili jatkuvan riittämättömyyden tunteen kanssa. Kokeisiin lukeminen onnistui, mutta koetilanteessa pää meni tyhjäksi. Tukiopetuksista huolimatta mikään ei tuntunut auttavan. Vasta aikuisiällä selvisi syy: ADHD.
Jo ala- ja yläasteella heräsi epäily, mutta tutkimukset jäivät kesken. Julianna ei halunnut erottua joukosta eikä kantaa leimaa. Jälkikäteen hän ajattelee, että diagnoosi olisi voinut muuttaa paljon – erityisesti suhtautumista itseensä.
Aikuisiällä saatu diagnoosi toi vihdoin selityksen vuosien turhautumiselle. Nykyään Julianna käyttää lääkitystä työpäivinä helpottaakseen keskittymistä. Ilman lääkkeitä ajatukset harhailevat helpommin ja arkisten asioiden aloittaminen tuntuu raskaammalta. Silti hän kuuntelee itseään ja pitää viikonlopuista usein lääkkeettömiä.
Unelma radiojuontajan työstä syntyi jo 13-vuotiaana. Tie ei ollut helppo. Ammattikorkeakoulujen ovet eivät auenneet heti, ja välissä Julianna irtisanoutui töistään, oli työttömänä ja päätyi lopulta Stockmannille töihin. Muutto Helsinkiin ja media-alan opinnot kansanopistossa veivät lopulta harjoittelun kautta NRJ:lle.
Seitsemän vuotta radiossa, joista kolme NRJ:n aamushow’ssa yhdessä Niko Saarinen kanssa, jättivät jälkensä. Kun palkittu ohjelma päättyi, Julianna koki voimakkaan pakokauhun ja identiteettikriisin. Unelmatyö jäi taakse, ja keho alkoi vaatia taukoa.
Lopulta hän pysähtyi. Irrottautui radiosta, antoi itselleen luvan levätä ja huomasi, että kaikki oli mennyt juuri niin kuin pitikin. Nyt hän työskentelee somevaikuttajana, tekee Olipa kerran otsikko -podcastia yhdessä Shirly Karvinen kanssa ja tähdittää tv-ohjelmia. Lisää projekteja on tulossa.
Mutta yksi asia saa Juliannan ääneen erityistä lämpöä: parisuhde.
Hän on seurustellut puolisonsa kanssa puolitoista vuotta. He tapasivat yhteisten ystävien kautta, ja kumppani muutti Juliannan luokse jo suhteen alkumetreillä. Alle puolen vuoden seurustelun jälkeen he muuttivat yhteiseen asuntoon. Nyt he ovat olleet avoliitossa noin vuoden.
Juliannan mukaan päätös tuntui heti oikealta. Aiemmat huonot suhteet olivat opettaneet, miltä rakkauden ei pitäisi tuntua. Nyt kaikki on toisin. Arki sujuu, koska molemmat haluavat samoja asioita: siistin kodin, huolenpidon ja vastuun jakamisen. Vuokra menee puoliksi, kauppavuorot vaihtelevat ja rahat ovat pitkälti yhteisiä – mutta molemmilla on myös omaa tilaa ja omia hankintoja.
Kumppani on auttanut Juliannaa ymmärtämään, mitä terve parisuhde oikeasti on. Ei taistelua perusasioista, ei jatkuvaa epävarmuutta. Läheisyys ja kommunikointi tapahtuvat luontevasti.
Puoliso tulee vilahtamaan myös Iholla-sarjassa, mutta tarkoituksella ilman kasvoja. Suhde halutaan pitää yksityisenä, vaikka se on tärkeä osa Juliannan elämää. Molemmat kokivat, että olisi outoa, jos elämän tärkein ihminen ei näkyisi missään.
Tällä hetkellä Juliannalla ei ole kiire mihinkään. Ei omistusasuntohaaveita, ei suuria yksityiselämän tavoitteita. Nyt keskitytään uraan, hyvinvointiin ja suhteeseen, joka tuntuu ensimmäistä kertaa aidosti helpolta.
