Eräässä Australian osavaltiossa oli myynnissä talo poikkeuksellisen alhaisella hinnalla. Se herätti kiinnostusta, mutta jokainen katselmuksessa käynyt perääntyi nopeasti. Syy oli yksinkertainen: edellinen omistaja ei ollut siivonnut kotiaan neljäänkymmeneen vuoteen. Vanhat tavarat, jätteet ja romu olivat kasaantuneet huoneisiin vuosikymmenien ajan.
Vuosien myötä talosta oli tullut kirjaimellisesti kaatopaikka. Ilma oli tunkkainen ja haju niin voimakas, ettei sisälle voinut astua ilman pahoinvoinnin tunnetta. Kun omistaja menehtyi, talo jäi pitkäksi aikaa myymättä – edes edullinen hinta ei houkutellut ostajia.
Naapurien mukaan entinen asukas ei ollut köyhä, vaan eli omalla tavallaan. Hän ei käynyt töissä, säästi kaikessa ja eli keskellä sotkua ilman aikomustakaan muuttaa elämäntyyliään. Siivoojaa ei palkattu, eikä mitään heitetty pois – kaikki jäi paikoilleen.
Kaksi veljestä toisesta osavaltiosta kiinnostui kuitenkin hinnasta ja päätti tulla katsomaan taloa. Matkalla he uskoivat löytäneensä täydellisen budjettikohteen, mutta perillä totuus iski vasten kasvoja. Haju oli niin hirvittävä, että se tuntui tarttuvan ihoon. Ei ollut vaikea ymmärtää, miksi kukaan muu ei ollut halunnut ostaa taloa.
Kaikesta huolimatta veljekset tekivät kaupat ja aloittivat valtavan urakan. Roskan ja tavaran poistamiseen kului kaksi kuukautta, ja välillä he katuivat päätöstään. Kun viimeinenkin huone oli kuitenkin tyhjennetty, paljastui totuus: talon rakenteet olivat erinomaisessa kunnossa ja tilat täynnä potentiaalia.
Korkeat katot nousivat kodin suurimmaksi valttikortiksi. Alakertaan syntyi avara olohuone panoraamaikkunoilla, avokeittiö ja pieni mutta toimiva työhuone. Yläkerrassa oli neljä makuuhuonetta ja tilava aula. Pihalle rakennettiin terassi, uima-allas ja nurmikko. Vaalea sisustus ja harkittu kalustus viimeistelivät kokonaisuuden. Lopputuloksena syntyi tyylikäs ja viihtyisä koti – juuri sellainen, josta veljekset olivat pitkään haaveilleet.
