Heti syksyisen omenasadon jälkeen mietin aina samaa asiaa: miten saada omenat säilymään mahdollisimman pitkään. Aiemmin vein ne vain laatikoissa kellariin tai parvekkeelle, mutta vuosien varrella olen oppinut muutamia yksinkertaisia niksejä, joilla säilyvyys paranee selvästi ilman turhaa kemiaa.
Yksi toimivimmista keinoista on ollut apteekista saatava propolis. Valmistan siitä miedon alkoholiliuoksen ja kastan jokaisen omenan nopeasti liuokseen ennen varastointia. Näin kuoreen muodostuu luonnollinen suoja, joka hidastaa pilaantumista ja pitää hedelmät hyväkuntoisina huomattavasti pidempään.
Propolis ei ole ainoa vaihtoehto. Joskus käytän myös noin viiden prosentin ruokasoodaliuosta, joka puhdistaa kuoren ja estää mikrobien leviämistä. Vaihtoehtoisesti teen miedon liuoksen jodinolista tai kalsiumkloridista, jotka toimivat niin ikään kevyenä desinfiointina ennen varastointia.
Vaikka markkinoilla on valmiita säilöntäaineita ja käsittelyaineita, pyrin välttämään niitä. Haluan, että omenat pysyvät mahdollisimman luonnollisina ja turvallisina syödä koko talven ajan, myös lapsille ja perheelle.
Hyvä säilyvyys ei kuitenkaan riipu vain käsittelystä. Käyn aina sadon huolellisesti läpi ja poistan kaikki kolhiintuneet tai naarmuuntuneet hedelmät. Säilytän omenat viileässä ja hyvin tuulettuvassa tilassa, enkä koskaan sekoita eri lajikkeita samaan laatikkoon.
Lisäksi vuoraan laatikot paperilla tai talouspyyhkeillä, jotta ylimääräinen kosteus ei jää omenien ympärille. Näiden yksinkertaisten tapojen ansiosta omenani säilyvät usein lähes kevääseen asti – ja maistuvat edelleen yhtä raikkailta kuin suoraan puusta poimittuina.
