Liikemies Toivo Sukari ja hänen puolisonsa Nadja Sukari asuvat Espanjan Aurinkorannikolla kerrostaloasunnossa, joka muistuttaa enemmän viiden tähden hotellia kuin tavallista kotia. Yli sataneliöinen, arviolta puolentoista miljoonan euron arvoinen kattohuoneisto huokuu avaruutta, valoa ja huolellisesti rakennettua luksusta.
Kaksikerroksisessa asunnossa lasipintoja ei ole säästelty. Jättimäiset terassit avautuvat merelle, ja kirkkaalla säällä näkymä kantaa aina Gibraltarille asti. Alhaalla välkehtii uima-allas, ja kokonaisuus on kuin postikortista. Autotallissa odottaa kaksovinen, urheilullinen Mercedes-Benzin E-sarjan coupé, joka viimeistelee vaikutelman vauraasta elämästä.
Kaiken tämän on rakentanut mies, joka ei puhu sanaakaan englantia. Silti 71-vuotias Sukari liikkuu sujuvasti Euroopan suosituimmilla rannoilla ja on vuosien varrella omistanut loma-asuntoja niin Ranskan Rivieralla, Kyproksella kuin Espanjassakin. Kielimuurista huolimatta arki rullaa.
Hän kertoo hilpeästi tilanteesta, jossa auton katsastus Espanjassa hoidettiin lähinnä eleiden ja ilmeiden avulla. Katsastusmiehen epäusko ei estänyt asiaa etenemästä, vaikka yhteistä kieltä ei löytynyt.
Kielen puute ei kuitenkaan ole pelkkä vitsi. Sukari myöntää avoimesti tuntevansa häpeää tilanteissa, joissa muut keskustelevat englanniksi ja hän itse jää hiljaiseksi. Hän kuvaa itseään ummikoksi, jolle kieli ei yksinkertaisesti tartu, ja sanoo sen rajoittavan elämää enemmän kuin moni uskoisi.
Yhden kerran hän yritti tosissaan. Turussa järjestetty kielikurssi lupasi perusosaamisen kymmenessä kerrassa, mutta muutaman käynnin jälkeen eteneminen tyssäsi. Opettajan sanat jäivät mieleen: englannin oppimista ei voitu taata. Sukari kertoo lukihäiriönsä vaikuttavan kaikkeen kirjoittamiseen ja oppimiseen, jopa suomen kielessä.
Juuri tämä tekee Sukarista monelle samaistuttavan hahmon. Miljoonista ja hulppeista kodeista huolimatta hän puhuu itsestään poikkeuksellisen rehellisesti. Hän sanoo, että harva uskaltaa myöntää omat rajansa, ja pitää sitä viisauden merkkinä. Koulussa hänelle sanottiin, ettei hän pystyisi jatkamaan edes isänsä pientä maatilaa.
Silti viiden vuosikymmenen aikana bisnes on kasvanut ilman yhtäkään konkurssia. Sukari muistaa yhä ajan, jolloin hän 21-vuotiaana kiersi ovelta ovelle myymässä huonekaluja. Silloin opittu ajatus kantaa edelleen: koskaan ei saa luovuttaa, vaikka vastoinkäymisiä tulisi.
