Hän mietti pitkään ja hartaasti suostumista. Mies oli lähes kaksi kertaa hänen ikäisensä – vakava, varakas ja galantti. Hän puhui kauniisti, toi hänelle kukkia ja lupasi ”hiljaisen elämän ilman huolia”. Kaikki hänen ystävänsä kuiskasivat:
”Hän haluaa vain rahaa.” Mutta hän uskoi, että tämä oli mahdollisuus uuteen elämään. Ja hän sanoi kyllä.
Häät olivat ylelliset – valkoisia ruusuja, musiikkia, naurua. Ja sitten – kartano meren rannalla, valtavat ikkunat, kullatut maalaukset, silkkiverhot. Vaikutti kuin satu olisi alkanut. Mutta jo ensimmäisenä yönä hän aisti jotain outoa. Talon, jossa kaikki hengitti menneisyyttä.
Makuuhuoneessa oli antiikkinen lipasto, jossa oli naisen korulippa, jossa oli hänen nimikirjaimensa. Hän avasi sen – sisällä smaragdisormus ja kuivakukka. Hänen miehensä astui yhtäkkiä sisään ja sulki hiljaa kannen:
”Älä koske siihen. Se on muisto.”
Seinillä oli muotokuva naisesta. Hänen silmänsä tuntuivat seuraavan hänen jokaista askeltaan. Palvelijat välttivät puhumasta hänestä, ja hänen miehensä synkkeni vain, jos keskustelu koski menneisyyttä. Hiljaisuus sai kananlihalle nousemaan.
Eräänä yönä tyttö heräsi askelten kahinaan. Hänen miehensä nukkui hänen vieressään. Hän meni ulos eteiseen – siellä ei ollut ketään. Vain verhot huojuivat, aivan kuin joku olisi kävellyt ohi. Kun hän palasi, korurasia oli taas auki.
Ja sormus oli poissa.
Seuraavana aamuna hänen miehensä näytti kalpealta, aivan kuin hän ei olisi nukkunut. Hän sanoi vain yhden asian:
”Rauhaa täällä ei saa häiritä.”
Myöhemmin tyttö kuuli palvelijoiden kuiskailevan. He kuiskivat, että edellinen emäntä oli hukkunut, mutta hänen ruumistaan ei ollut koskaan löydetty. Siitä lähtien hänen miehensä näytti elävän menneisyyden ja nykyisyyden välillä.
Samana yönä hän näki miehensä seisovan ikkunan vieressä ja puhuvan itsekseen.
”Anteeksi… En tarkoittanut…” hän kuiskasi.
Aamu, joka muutti kaiken
Aamunkoitteessa tyttö päätti lähteä. Hän pakkasi tavaransa, mutta kääntyi ympäri ja näki miehensä seisovan oviaukossa. Miehellä oli smaragdisormus kädessään.
Mies tuli lähemmäs ja sanoi:
”Sinun pitäisi tietää, miksi valitsin sinut…”
Ja se, mitä hän seuraavaksi kuuli, sai hänet muistamaan tämän merenrannan talon ikuisesti.
