Elämä pienessä Greenwoodin maaseutukylässä oli hiljaista ja järjestelmällistä: lehmät laitumella aamulla, puutarhanhoitoa iltapäivällä ja teetä, keskustelua ja tuoreen leivän tuoksu illalla. Kaikki tiesivät kuka oli kuka, kuinka vanhoja he olivat, kuinka monta kanaa heillä oli ja kuka salaa katseli ketä.
Kaikki olivat jo pitkään huomanneet yhden asian: Lucas Meyer katsoi Anna Bowmania kuin aamunkoitto pitkän talven jälkeen.
Lucas asui äitinsä ja heidän lehmänsä Bellan kanssa. Hän työskenteli traktorinkuljettajana ja oli rauhallinen, ahkera ja hyvin ujo. Joka kerta, kun Anna kulki ohi, hän kääntyi pois ja teeskenteli korjaavansa traktoria.
Anna oli nuori opettaja, joka oli tullut kaupungista. Ystävällinen ja koulutettu, lempeällä hymyllä ja vaalealla letillä. Hän rakasti lapsia, ja lapset rakastivat häntä takaisin.
Alku
Eräänä iltana Lucas istui ladossa ja puhui Bella-lehmälle kuin parhaalle ystävälleen:
”Kuinka minun pitäisi kertoa sille? No, Bella, anna minulle neuvoja…”
Lehmä mutusteli hiljaa heinää, mutta Lucas päätti, että nyt oli aika.
Idea, joka jätti kaikki sanattomiksi.
Aamulla hän pesi Bellan, kammasi sen turkin, koristeli sen hännän nauhoilla ja ripusti puisen kyltin sen kaulaan:
”Anna, tuletko naimisiin kanssani?” – Lucas.
Bella käveli rauhallisesti ulos, majesteettisesti tietä pitkin, ikään kuin hän tietäisi olevansa tänään vastuussa.
Naapurit tulivat porteilleen nauraen ja kuvasivat puhelimillaan:
”Onko tämä hääkulkue vai lehmäparaati?”
”Ei, se on avioliittoehdotus… lehmän kautta!”
Totuuden hetki
Anna kasteli kukkia talon lähellä, kun hän kuuli jonkun kutsuvan häntä nimeltä. Hän kääntyi ympäri ja näki Bellan, joka oli koristeltu kukilla ja nauhoilla. Lucas seisoi hänen vieressään nolostuneena, yllään puhdas valkoinen paita ja hattu kädessään.
”Minä… en tiedä mitään muuta tapaa. Mutta minä rakastan sinua, Anna. Menetkö naimisiin kanssani?” hän sanoi hiljaa.
Anna nauroi ensin – hiljaa, vilpittömästi. Sitten hän käveli Lucasin luo, kosketti kylttiä, katsoi tätä silmiin ja kuiskasi:
”Kyllä. Tietenkin, kyllä.”
Mitä tapahtui seuraavaksi
Kuukautta myöhemmin Greenwoodissa pidettiin häät. Ei limusiineja tai ravintoloita – aivan pihalla, puisten pöytien, seppeleiden ja kotitekoisten piirakoiden ympäröimänä.
Bella seisoi lähellä, tuoreiden villikukkien peittämänä, ja vieraat vitsailivat:
”Tuo lehmä on bestman!”
”Ilman häntä häitä ei olisi ollut!”
Se on nyt legenda.
Tästä tarinasta puhutaan edelleen:
”Täällä Greenwoodissa, jos mies todella rakastaa, hän ei kirjoita kirjeitä.” Hän tuo lehmän!
Lucas ja Anna asuvat nyt pienessä talossa metsän lähellä ja kasvattavat poikaa ja tytärtä. Bella on edelleen heidän kanssaan – vanha, rauhallinen, mutta silti rakastettu.
