Myrsky raivosi kukkuloilla koko yön. Tuuli ulvoi ja tuntui repivän kattoja, sade piiskasi ikkunoita ja salamat valaisivat taivaan niin kirkkaasti, että vanha maalaistalo tärisi jokaisesta ukkosenjyrinästä.
Lukas Schneider, kaksikymmentä vuotta maanviljelijänä toiminut, ei saanut unta – myrsky oli liian voimakas levolliseen uneen. Mutta kun navetasta kuului pitkä, tuskallinen jyrinä, Lukas nappasi petrolilampun ja juoksi pihalle.
Muta livahti hänen saappaidensa alla, ja tuuli uhkasi lyödä hänet jaloiltaan. Hän avasi raskaan navetan oven. Sisällä hänen paras lehmänsä, Bella, makasi oljilla. Se hengitti raskaasti, sen silmät loistivat tuskasta ja pelosta – se synnytti.
”Odota, tyttö… Olen kanssasi”, Lukas kuiskasi käärien hihansa, aivan kuten hänen isänsä aikoinaan teki.
Hän työskenteli itsevarmoin ja tarkoin liikkein. Mutta mitä pidemmälle prosessi eteni, sitä kylmemmäksi ilma muuttui. Lamppu lepatti. Veto vihelsi, ikään kuin jokin näkymätön liikkuisi karsinoiden välissä.
Ja sitten… se hetki.
Lucas nykäisi varovasti etujalkoja, mutta kun vastasyntynyt olento ilmestyi esiin, se jähmettyi.
Se ei ollut vasikka.
Ruumis – limainen, värisevä, lämmin… mutta…
Jalat – liian pitkät ja ohuet.
Turkkia ei ollut – iho oli lähes läpikuultava.
Korvat – teräväkärkiset, kuten ilveksellä.
Silmät – kiinni, mutta jokin liikkui silmäluomien alla, ikään kuin jo… näkisi.
”Oi, Kaikkivaltias Jumala…” Lucas kuiskasi astuen taaksepäin.
Bella voihki yhtäkkiä hiljaa – ei pelosta. Vaan ikään kuin… anellen: ”Älä mene.”
Olento puhui. Se ei ollut karjunta tai kirkaisu – ääni, jota Lucas ei ollut koskaan ennen kuullut.
Sillä hetkellä ukkonen jyrisi niin kovaa, että lato tärisi. Tuuli puhalsi ovet auki.
Ja olento avasi silmänsä.
Amber. Syvä. Ei aivan inhimillinen… mutta ei myöskään eläimellinen.
Lucas jähmettyi. Lamppu vapisi hänen käsissään.
Ja oljenkorrella pieni olento nosti tuskin päätään… ja ojensi pienen, melkein inhimillisen kätensä häntä kohti.
Hän seisoi pelon ja velvollisuuden välissä.
Hänen edessään oli jotain vierasta… mutta elävää.
Ja hän teki valinnan.
