Aurinkoisena, vaatimattomana kesäpäivänä Varsovan lähiössä Kowalskien perheen kotona tapahtui tarina, joka olisi voinut päättyä tragediaan, mutta osoittautuikin todelliseksi ihmeeksi. Päivän sankari oli kissa nimeltä Shadow, tavallinen musta sekarotuinen kissa, jonka perhe oli aikoinaan adoptoinut kadulta. Se pelasti yksivuotiaan Leon-nimisen pojan hengen.
Pojan äiti, 32-vuotias Emma Kowalski, kertoi päivän alkaneen rauhallisesti. Hän jätti Leonin lastenhuoneeseen pehmolelujen ja avoimen ikkunan kanssa, jossa oli hyttysverkko. Ikkuna oli toisessa kerroksessa – ei liian korkealla, mutta riittävän korkealla, jotta putoaminen olisi ollut kohtalokas pienelle.
Shadow nukkui yleensä sohvalla tai pohjakerroksen ikkunan vieressä tähän aikaan, mutta tänä päivänä se oli Emman mukaan ”epätavallisen hermostunut”. Se seurasi häntä ympäriinsä maukuen, raapien mattoa ja jopa yritti kiivetä keittiönpöydälle, mikä oli hänelle epätavallista.
”Luulin, että hän oli vain nälkäinen”, Emma sanoo, ”mutta sitten huomasin, että hän katseli koko ajan ylös johtavia portaita kohti.”
Jossain vaiheessa Emma kuuli kovan, kimeän naukumisen – ei normaalin naukumisen, vaan ahdistuneisen, lähes hysteerisen. Hän ryntäsi yläkertaan. Ja juuri sillä hetkellä, lastenhuoneen valvontakameratallenteen mukaan, tapahtui jotain uskomatonta.
Leon, joka oli oppinut kävelemään vasta kuukautta aiemmin, onnistui jotenkin kiipeämään pienelle laatikolle, joka seisoi ikkunan alapuolella seinää vasten. Nojaten ikkunalaudalle hän painoi löysästi kiinnitettyä hyttysverkkoa vasten. Verkko alkoi pullistua ulospäin hänen painonsa alla. Ikkunan ulkopuolella oli kovaa mukulakivikattoa.
Shadow, joka oli jo huoneessa, hyppäsi kirjaimellisesti ikkunalaudalle, iski kyntensä vauvan paitaan ja alkoi vetää häntä taaksepäin. Sillä hetkellä Emma juoksi huoneeseen ja onnistui tarttumaan poikaansa vyötäröstä sekunnin murto-osan ennen kuin verkko repesi kokonaan irti.
”Jos ei olisi ollut Shadow’ta”, Emma huudahti Puolan televisiohaastattelussa, ”en olisi selvinnyt. Hän tajusi Leonin olevan vaarassa ennen minua. Hän kirjaimellisesti soitteli minulle.”
Paikallinen media tarttui tarinaan nopeasti. Kissalle annettiin lempinimi ”Ihme Shadow”, ja Kowalskin perhe sai kymmeniä kirjeitä ihmisiltä ympäri maailmaa, joissa he ilmaisivat ihailuaan ja kiitollisuuttaan eläimelle.
Mutta tarina ei pääty tähän…
Muutamaa päivää tapahtuman jälkeen, kun intohimot olivat alkaneet laantua, tapahtui jotain outoa. Shadow alkoi jälleen osoittaa levottomuutta – öisin hän istui Leonin pinnasängyn vieressä ja tuijotti ikkunaa, sihisi ja maukui, ja joskus jopa raapi ikkunalautaa, ikään kuin yrittäen torjua jotakin.
Eräänä yönä Emma heräsi kovaan ääneen – puun narahdukseen ikkunan ulkopuolella. Hän ja hänen miehensä Adam katsoivat ulos ja näkivät kadun toisella puolella olevan vanhan poppelin valtavan oksan kaatuvan täsmälleen siihen kohtaan, mihin heidän poikansa olisi kaatunut muutamaa päivää aiemmin. Jos se olisi tapahtunut aiemmin, tragedia olisi ollut väistämätön.
Mutta siinä ei ollut kaikki.
Viikkoa myöhemmin kirje saapui. Ei palautusosoitetta. Sisällä oli kuva – vanha mustavalkoinen valokuva kissasta, joka oli hyvin samanlainen kuin Shadow, istumassa ikkunalaudalla… Kuva oli päivätty vuodelta 1954. Sen kääntöpuolella luki: ”Joskus ne palaavat. Pelastamaan.”
Kuka olet, Shadow?
Kowalskin perhe vaalii kirjettä edelleen, ja Shadowista on tullut enemmän kuin vain lemmikki, vaan eräänlainen talon vartija. Paikalliset asukkaat, saatuaan tietää valokuvasta, alkoivat spekuloida, että Shadow oli suojelushenki, joka palasi pelastamaan jonkun hengen jälleen kerran.
Vai oliko se ehkä vain sattumaa?
Tavalla tai toisella yksi asia on varma: sinä päivänä Shadow oli siellä, missä häntä eniten tarvittiin. Ja hän antoi lapselle toisen mahdollisuuden elämään.
