Varhain aamulla pelastusryhmä kokoontui järven rannalle.
Ohikulkeva kalastaja huomasi vedessä jotakin metallista vinosti, kahden metrin päässä rannasta.
Kun sukeltajat laskeutuivat alas, ei ollut epäilystäkään: se oli auto.
Auto makasi kyljellään, osittain mudan peitossa.
Ilmeisesti se oli ajautunut tieltä yön aikana.
Ovet olivat lukossa ja ikkunat huurtuneina sisältä.
Kun yksi pelastajista avasi takaoven, hän kuuli hiljaisen vinkunan.
Takaistuimella istui kylmästä täristen pentu – märkä mutta elossa.
Se tuijotti suoraan ihmisiä, liikkumattomana, ikään kuin vartioiden jotain.
”Täällä on joku muukin!” pelastaja huusi.
Minuuttia myöhemmin he löysivät naisen.
Hän oli menettänyt tajuntansa, mutta oli elossa – hänen ruumiinsa oli pysynyt paikallaan turvavyön avulla.
Ja pentu oli istunut lähellä koko ajan, eikä lähtenyt paikalta hetkeksikään.
Myöhemmin paljastui, että naisen nimi oli Sarah Williams, ja hän oli adoptoinut koiran vain kuukautta aiemmin.
Pennun nimi on Milo.
Kukaan ei tiedä, miten se onnistui selviytymään niin monta tuntia jäisessä vedessä, mutta lääkärit sanoivat, että juuri sen lämpö auttoi Sarahia selviytymään avun saapumiseen asti.
Pelastusta seuraavana aamuna otetussa kuvassa näkyy Milo makaamassa omistajansa vieressä sairaalahuoneessa, kuono lepäämässä naisen kädellä.
