Aikoinaan vanhoissa kylissä jokaisessa talossa oli pieni lusikallinen suolaa aivan oven vieressä. Joskus pienellä laudalla, joskus vain lautasella. Nykyään monet pitävät tätä taikauskona. Mutta vanhimmat sanoivat:
”Niin kauan kuin sisäänkäynnillä on suolaa, talo on suojattu.”
Tämä tapa siirtyi sukupolvelta toiselle. Nuoret eivät aina tienneet miksi, mutta he silti asettivat ripauksen suolaa oven viereen, varsinkin yöllä tai ennen myrskyä.
Eräänä päivänä etnografi nimeltä Leo Stolz vieraili pienessä rannikkokylässä Pohjois-Euroopassa, jossa tämä perinne eli edelleen. Hän huomasi, että lähes jokaisessa talossa oli pieni suolalautanen oven vieressä.
”Onko tämä pahoille hengille?” hän kysyi iäkkäältä naiselta, rouva Annelta.
Nainen hymyili:
”Kaikkeen, poikani. Henkiin, kosteuteen, epäonneen.”
Tieteilijänä Leo päätti testata tämän taustalla olevia perusteita. Hän teki kokeen asentamalla kosteusmittareita kahteen taloon. Toisessa oli suolaa sisäänkäynnillä, toisessa ei. Viikon kuluttua laite osoitti, että oven kosteus oli lähes 20 % alhaisempi suolaisessa talossa.
Suola todellakin imee kosteutta – näkymätöntä, mutta jatkuvaa. Tämä tarkoitti:
vähemmän hometta kynnyksellä,
vähemmän ummehtunutta hajua,
pienempää mahdollisuutta lahoa puuoveen tai lattiaan.
Ajan myötä suola tietysti mureni sateen huuhtomana pois. Sitten kotiäidit yksinkertaisesti lisäsivät sitä.
Mutta sillä oli toinenkin merkitys – symbolinen.
Suolaa pidettiin puhtauden ja totuuden merkkinä. Sitä käytettiin valassa, rauhan ”sinetöimiseksi” ja vieraiden tervehtimiseksi. Kynnys on raja kodin ja ulkomaailman välillä, mikä tarkoittaa, että suolaa asetettiin paitsi fyysiseksi suojaksi myös talismaniksi kaikkea mahdollista pahaa vastaan.
Vanhojen etnografien tiedoissa on jopa taikauskoa:
Jos kynnyksellä oleva suola tummuu, se ennustaa sään muutosta tai muukalaisen saapumista.
Jos se läikkyy, se tarkoittaa, että joku on toivonut pahaa talolle.
Nykyään, kun tämä on unohdettu, harvat tietävät, ettei tämä ”isoäidin rituaali” ole lainkaan mystinen.
Se oli yksinkertainen ja nerokas tapa suojella kotia ja sen ilmaa – ja samalla muistuttaa ihmisiä: ”Vain hyvyys tulkoon kotiini.”
Joskus vanhat tavat osoittautuvat paljon fiksummiksi kuin miltä ne ensi silmäyksellä näyttävät.
