Lahden vesi kiehui yhtäkkiä, ja minuutin kuluttua pintaan nousi jotain, joka muistutti valtameren jättimäistä silmää

Se tapahtui varhain eräänä aamuna Nova Scotian rannikolla. Paikalliset kalastajat, jotka olivat tottuneet meren hiljaisuuteen ja harkittuun rytmiin, pysähtyivät ensimmäistä kertaa vuosiin uskomatta silmiään.

Meri oli tyyni. Ei tuulta, ei aaltoja. Mutta yhtäkkiä, aivan lahden keskellä, vesi alkoi kiehua – aivan kuin joku olisi käynnistänyt jättimäisen kattilan pinnan alla. Ilmakuplat nousivat uskomattomalla nopeudella, ja pinta pyörtyi kuin tulivuoren purkausaukko.

”Tuolla alhaalla on jotain elävää”, huusi yksi kalastajista tarttuen kiikareihinsa. ”Se liikkuu!”

Muutaman sekunnin kuluttua vedestä nousi jotain pyöreää, valtavaa ja oudon sileää. Auringonsäteet heijastuivat sen pinnasta luoden vaikutelman jättimäisestä silmän avautumisesta lahdella.

Kalastajat eivät ymmärtäneet, mitä he näkivät. Jotkut luulivat sen olevan uudentyyppinen sukellusvene. Toiset luulivat sen olevan osa vanhaa laivaa tai tieteellistä laitteistoa. Mutta millään tunnetulla laitteistolla ei ollut sellaista muotoa.

Vedessä oleva täplä kasvoi, ja pian kävi selväksi, ettei se ollut vain kupla tai kelluva roska. Kohteen pinta oli sileä, läpikuultava, kuin lasi, mutta ei heijastanut valoa kokonaan. Se näytti liikkuvan sisällä.

Yksi silminnäkijä kuvasi koko kohtauksen puhelimellaan. Materiaali näyttää ”silmän” seuraavan veneitä, kääntyvän hitaasti kuin elävä olento. Ja sitten – hetkessä – pinta vaahtosi uudelleen, ja kohde katosi jättäen jälkeensä vain lämmintä, tuskin höyryävää vettä.

Seuraavana päivänä alue eristettiin. Armeija saapui. Lahden vesi oli epätavallisen lämmintä, ja instrumentit rekisteröivät voimakkaita magneettikentän vaihteluita.

Kun toimittajat yrittivät esittää kysymyksiä, rannikkovartioston virkamiehet vastasivat tylysti:

”Ei ole uhkia. Se on luonnonilmiö.”

Mutta paikalliset kalastajat ovat varmoja, että luonnolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa.

Siitä lähtien joka yö joku on nähnyt himmeän sinisen hehkun horisontissa. Se välähtää täsmälleen sekunnin ajan – ja katoaa, ikään kuin valtameri edelleen räpyttelisi jättimäistä silmäänsä.

Unmondeinteressant