Tämä talo oli seissyt kadulla yli neljäkymmentä vuotta. Siellä oli aikoinaan asunut perhe, jolla oli kaksi lasta, mutta he yhtäkkiä lähtivät, ja rakennus oli seissyt tyhjänä siitä lähtien. Ikkunat oli laudoitettu umpeen, puutarha oli kasvanut umpeen ja aita oli vino. Kaikki olivat tottuneet antamaan sille paljon etäisyyttä. Mutta eräänä päivänä naapurit alkoivat huomata jotain outoa.
Myöhään yöllä, lähellä keskiyötä, talossa välkkyi valo. Aluksi se oli vain hetken, ikään kuin joku tarkistaisi lamppua, ja sitten se kesti pidempään. Ajoittain ikkunassa välkkyi ihmishahmoa muistuttava varjo.
”Ehkä joku on muuttanut sisään?” naapurit kysyivät. Mutta kukaan ei koskaan tullut sisään tai ulos päivällä.
Eräänä päivänä kadun toisella puolella asuva mies päätti asentaa valvontakameran ja suunnata sen suoraan taloon. Seuraavana aamuna, kun hän katsoi tallenteen, hän kalpeni. Kamera tallensi oven hitaasti avautuvan keskiyöllä ja pitkätakkisen miehen astuvan sisään. Hän piteli kädessään jotain, joka näytti vanhalta lampulta. Mutta oudointa oli, että muutaman minuutin kuluttua ovi avautui uudelleen, eikä kukaan tullut ulos.
Seuraavana iltana mies ja hänen ystävänsä päättivät mennä sinne. He ottivat taskulamput ja kävelivät talolle. Ovi oli lukitsematon. Sisällä haisi pölyltä ja kosteudelta. Lattialaudat narisivat, katosta roikkui hämähäkinseittejä. Kaikki näytti siltä kuin vuokralaiset olisivat lähteneet eilen: astiat pöydällä, vanha sanomalehti sohvalla.
He menivät toiseen kerrokseen ja jähmettyivät. Seinällä oli valokuvia. Jokaisessa näkyi katu, heidän talonsa ja… he itse. Ikkunasta otettu.
Yksi miehistä tunsi kylmän vedon takanaan. Hän kääntyi ympäri ja näki hahmon seisovan oviaukossa. Saman, jonka he olivat nähneet ikkunasta. Nyt se oli vain hyvin lähellä.
Seuraavana aamuna naapurit huomasivat talon oven olevan selällään auki. Kukaan ei ollut mennyt sisään enää.
Valot syttyvät siellä harvemmin, mutta niitä tapahtuu edelleen. Ihmiset sanovat, että talo ”muistaa ne, jotka katsovat sisään”. Ja joka kerta ohi kulkiessaan he yrittävät olla katsomatta ikkunoihin siltä varalta, että joku jo katsoo takaisin.
