”Luulin niitä marjoiksi, kunnes haistoin ne.” Vanhojen villapaitojen siivoaminen muuttui inhottavaksi painajaiseksi 🧥🤢 Katso artikkelista, mitä kaapista löytyi 👇🫣
En ollut koskenut vanhoihin talvivaatteisiini vuosiin. Ne olivat olleet kaapin perällä, lähes unohdettuina, muutaman leudon talven ja muuttuvien muotivirtausten ansiosta. Mutta äskettäin päätin siivota hieman ja ajattelin lahjoittaa tuskin käytetyt villapaidat hyväntekeväisyyteen.
Otin ne yksi kerrallaan esiin. Ne näyttivät hyvältä – ei näkyviä reikiä, ei tahroja. Halusin kuitenkin pestä ne ennen lahjoittamista, jotta ne olisivat raikkaammat. Silloin huomasin jotain outoa.
Yhdessä villapaidassa oli outoja punertavia, soikeita palasia. Ensimmäinen ajatukseni oli, että ne olivat ehkä kuivuneita marjoja tai siemeniä, joita lapseni olivat jättäneet sinne huomaamatta. Mutta kun kosketin niitä, ne olivat kovia ja karheita ja niistä tuli voimakas, epämiellyttävä haju.
Utelias (ja hieman ällistynyt) menin internetiin selvittämään, mitä ne saattoivat olla. Löytämäni sai vatsani kääntymään.
Ne eivät olleet marjoja. Ne eivät olleet nöyhtää. Ne olivat hiiren ulosteita, jotka olivat muuttuneet punertaviksi vuosia sitten vaatekaappiin laittamastani myrkkystä, jonka olin täysin unohtanut.
Tuntui kuvottavalta ajatella, että nämä vaatteet olivat olleet hiirien keskellä. Heitin heti pois kaikki villapaidat sekä lähellä olleet huivit.
Sen jälkeen pesin koko vaatekaapin useita kertoja saippualla ja desinfiointiaineella, kunnes haju hävisi. Sitten huomasin jotain muuta – yksi hihansuista oli pureskeltu läpi, pieni reikä, jota en ollut aiemmin nähnyt. Kaivettuani syvemmälle vaatekaapin nurkkaan löysin täytemateriaalia ja lankoja. Hiiret olivat yrittäneet tehdä pesää.
Se oli herätys.
Nyt olen ottanut tavaksi tuulettaa ja tarkistaa vaatekaapit joka kausi. Olen myös alkanut säilyttää vaatteita suljetuissa säilytysastioissa ja asettanut ansat – varmuuden vuoksi. En aio antaa sen tapahtua uudelleen.
