“Poika ja simpanssi kasvavat yhdessä? 🤯🐵👦 Kuulostaa oudolta, eikö?” Sitten et ole luultavasti kuullut tästä viime vuosisadalla tehdystä kiehtovasta kokeesta. 🧪🔬 Tulokset järkyttivät kaikkia! 😲 Kaikki yksityiskohdat paljastetaan artikkelin alla. 📖🔍👇
Lähes 90 vuotta sitten tehtiin erittäin kiistanalainen koe – sellainen, joka herättää keskustelua tänäkin päivänä.
Yksi tämän tarinan keskeisistä henkilöistä oli Winthrop Kellogg, psykologi, joka 1920-luvun lopulla etsi uraauurtavaa väitöskirjaa, joka vakiinnuttaisi hänen nimensä tiedemaailmassa. Häntä olivat aina kiehtoneet tapaukset niin sanotuista *Mowgli-lapsista* – eläinten kasvattamista ihmislapsista, jotka myöhemmin kamppailivat sopeutuakseen uudelleen ihmisyhteiskuntaan.
Kellogg pohdiskeli, miten tutkia eläimen ja ihmislapsen välistä vuorovaikutusta kontrolloidussa ympäristössä. Lapsen lähettäminen luontoon ei selvästikään tullut kysymykseen, joten hän kehitti toisenlaisen lähestymistavan – eläimen tuomisen ihmisperheeseen. Samoihin aikoihin Kellogg ja hänen vaimonsa Luella olivat juuri saaneet poikansa Donaldin. Oikean eläinkumppanin löytäminen ei kuitenkaan ollut helppo tehtävä.
Vuonna 1931, kun Donald oli kymmenen kuukauden ikäinen, Kelloggien onnistui hankkia Yalen tutkimuskeskuksesta Gua-niminen naarassimpanssi. Vain 7,5 kuukauden ikäisenä Gua oli lähes samanikäinen kuin heidän poikansa.
Pariskunta sitoutui kasvattamaan Guaa ja Donaldia tasavertaisina ja kohteli niitä kuin sisaruksia. Molemmilla oli omat pinnasängyt ja vuodevaatteet, heille puettiin lastenvaatteet ja he leikkivät leluilla. Heille annettiin jopa hygieniatarvikkeita ja oppimateriaalia.
Gua sopeutui nopeasti uuteen ympäristöönsä. Hän nukkui mieluummin pinnasängyssä ja turhautui, kun häneltä evättiin patja. Winthrop havaitsi, että Gua kehittyi nopeammin kuin Donald – hän oppi nopeasti juomaan kupista, käyttämään lusikkaa, kurottamaan esineitä ja jopa avaamaan ovia.
Tämä nopea kehitys ei kuitenkaan ollut yllättävää. Simpanssien elinikä on lyhyempi kuin ihmisten, keskimäärin 40-45 vuotta, ja ne tulevat murrosikään neljän vuoden iässä – paljon aikaisemmin kuin ihmiset, jotka yleensä tulevat murrosikään noin 13-14-vuotiaina.
Kuuden kuukauden kuluessa Gua noudatti yksinkertaisia ohjeita ja ilmaisi tarpeensa tehokkaasti. Hänellä oli kuitenkin vaikeuksia esimerkiksi potalla käymisen tai kynän käsittelyn kanssa. Ei ole yllättävää, että hän ei myöskään osannut puhua.
Kun Donald kasvoi vanhemmaksi ja alkoi kehittää kielitaitoaan, tapahtui jotain odottamatonta – hän alkoi matkia Guaa. Hän kopioi Guan ääniä ja liikkeitä sen sijaan, että hän olisi kehittynyt ihmisen puheessa.
Tämä tulos huolestutti Kelloggeja. Vain kymmenen kuukautta kokeen jälkeen he päättivät lopettaa kokeen ja päättelivät, että ihmislapsi jäljittelisi apinaa paljon helpommin kuin simpanssi sopeutuisi ihmisen käyttäytymiseen.
Kelloggin koe tuli laajalti tunnetuksi ja herätti kiivasta keskustelua. Jotkut ylistivät hänen tutkimustuloksiaan, koska ne sisälsivät oivalluksia kehityksestä ja opitusta käyttäytymisestä, kun taas toiset kritisoivat häntä eettisistä seurauksista – sekä hänen poikaansa että simpanssiin nähden.
Vuonna 1933 Kellogg ja hänen vaimonsa julkaisivat kirjan, jossa he kertoivat yksityiskohtaisesti havainnoistaan ja käsittelivät perinnöllisyyden ja ympäristön välistä monimutkaista suhdetta. Donaldin myöhemmästä elämästä tiedetään kuitenkin vain vähän. Gua palautettiin tutkimuskeskukseen, mutta traagisesti se menehtyi vuotta myöhemmin keuhkokuumeeseen.
Vuosikymmeniä myöhemmin koe on edelleen silmiinpistävä esimerkki tieteellisen tutkimuksen eettisistä ongelmista.
