Jos harkitset vanhojen huonekalujesi hävittämistä, annan sinulle vaihtoehtoisen vaihtoehdon, jonka jälkeen muutat mielesi! 🙌😉 Minulla oli vanha lipasto, jonka vanhentunut lakka, naarmuuntunut viilu ja vanhentunut ulkonäkö jättivät paljon toivomisen varaa! 😬🤢 Muut heittäisivät sen pois, mutta tapa, jolla muutin sen, pudotti kaikkien leuat! 🤩😯 Jaan tässä artikkelissa ennen-jälkeen-kuvat! 👇
Älä hätäile heittämällä vanhentuneita huonekaluja pois – mikset sen sijaan puhaltaisi niihin uutta elämää? Pienellä luovuudella, kärsivällisyydellä ja vaivannäöllä voit tehdä kuluneestakin huonekalusta jotain tyylikästä ja modernia!
Olin aikonut kunnostaa vanhan neuvostoaikaisen lipaston vuodesta 2017 lähtien, mutta elämä tuli aina tielleni. Lopulta päätin, että oli aika tarttua haasteeseen. Lipastossa oli hyvä luusto, mutta sen vanhentunut lakka, naarmuuntunut viilu ja vanhentunut ulkonäkö saivat sen näyttämään siltä, että se oli tarkoitettu roskikseen. Oikealla lähestymistavalla pystyin kuitenkin muuttamaan sen tyylikkääksi, moderniksi statement-kappaleeksi.
Ensimmäinen vaihe oli vanhan lakan poistaminen, ja sanonpa vain, että se ei ollut helppo tehtävä! Käytin kuumailmapuhallintapistoolia irrottaakseni varovasti vuosien varrella kertyneet maalikerrokset. Tämä osa prosessia vaati aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta kun vanha lakka oli poistettu, lipasto oli valmis uudistettavaksi.
Halusin antaa lipastolle hienostuneemman, modernin estetiikan, joten päätin käyttää pääosan maalaamiseen liitumaalia pehmeällä, neutraalilla sävyllä. Liitumaali antaa hyvän peittävyyden, mutta se myös lisää vintageviehätystä mihin tahansa esineeseen.
Kontrastin ja syvyyden luomiseksi käytin tummempiin alueisiin akryylilakkaa, jonka sävy on syvä wenge. Tämä rikas, lämmin väri antoi lipastolle tyylikkään ja hienostuneen ilmeen, joten se on täydellinen sekoitus klassista ja nykyaikaista tyyliä.
Pöytälevy oli toinen haaste. Viilu oli vuosien varrella kärsinyt huomattavia vaurioita, eikä sitä ollut mahdollista palauttaa alkuperäiseen kuntoonsa. Sen sijaan, että olisin korvannut sen kokonaan, päätin ryhtyä luovaksi. Käytin mustaa maalia peittämään puutteet ja loin näin rohkean, modernin pinnan, joka lisäsi esineeseen luonnetta. Koska joillakin alueilla oli syvempiä naarmuja, jouduin käyttämään puun täyteainetta ennen maalausta saadakseni sileän ja tasaisen pinnan.
Alun perin harkitsin, että jättäisin tietyt osat lipastosta viimeistelemättä, jolloin raakapuu paljastuisi ja saisin aikaan maalaismaisen vaikutelman. Astuttuani taaksepäin ja arvioituani ulkoasua tajusin kuitenkin, ettei se vastannut aivan sitä eleganttia muutosta, jota olin kuvitellut. Niinpä päätin viimeistellä koko kappaleen viimeisellä lakkakerroksella, jotta se saisi kiillotetun ja yhtenäisen ulkonäön.
Lukemattomien työtuntien – hiomisen, maalaamisen, tiivistämisen ja yksityiskohtien viimeistelyn – jälkeen lipasto oli täysin muuttunut. Se ei enää muistuttanut vanhentuneita neuvostohuonekaluja, joita se oli kerran ollut. Sen sijaan sillä oli tyylikäs, moderni estetiikka, joka sopi kauniisti kotiini.
