Johanna Tukiainen on ottanut kantaa kohuun, joka on ravistellut Miss Suomi -kilpailua poikkeuksellisella voimalla. Hän asettuu puolustamaan kruununsa menettänyttä Sarah Dzafcea ja kyseenalaistaa avoimesti tavan, jolla missiorganisaatio hoiti tapauksen. Samalla Johanna esittää kriittisiä huomioita myös joidenkin perussuomalaisten poliitikkojen toiminnasta.
Viime torstaina Miss Suomi -historiassa koettiin käänne, jota harva osasi ennakoida. Hallitsevalta Miss Suomelta Sarah Dzafcelta riistettiin kruunu, ja tilalle nimettiin kilpailun finaalissa ensimmäiseksi perintöprinsessaksi sijoittunut Tara Lehtonen. Päätös käynnisti välittömästi laajan keskustelun sekä Suomessa että kansainvälisesti.
Kohu sai alkunsa sosiaalisessa mediassa levinneestä kuvasta, jonka Sarahin ystävä oli ottanut. Kuvassa Sarah venyttää silmiään, ja sen yhteydessä oli teksti, jota monet pitivät loukkaavana. Julkinen reaktio oli nopea ja voimakas, ja tapaus herätti keskustelua rasismista, vastuusta ja julkisen roolin rajoista.
Sarah kommentoi tilannetta pian kuvan leviämisen jälkeen ja kertoi eleen liittyneen voimakkaaseen päänsärkyyn ja silmäkipuihin. Selitys ei kuitenkaan hillinnyt keskustelua, vaan reaktiot vain kiihtyivät. Sosiaalisessa mediassa mielipiteet jakautuivat jyrkästi: osa piti tapausta epäonnistuneena vitsinä, osa taas näki siinä vakavan loukkauksen, joka vaati seurauksia.
Kohu kasvoi nopeasti kotimaan rajojen ulkopuolelle ja nousi uutisaiheeksi myös Aasiassa. Tilanne kärjistyi entisestään, kun kruunun menetyksestä tehtiin julkinen päätös, joka koettiin monien mielestä poikkeuksellisen raskaaksi seuraamukseksi.
Nyt asiaan on ottanut kantaa Johanna Tukiainen, joka tietää omasta kokemuksestaan, millaista on joutua julkisen myrskyn keskelle.
– Voi hyvinkin olla mahdollista, että Sarahilla oli migreeni tai kova päänsärky. Se ei ole mitenkään poissuljettua, Johanna pohtii.
Hänen mukaansa huomio on kiinnittynyt väärään kohtaan.
– Minusta tässä olisi pitänyt ensin kysyä, kuka kuvan otti ja kuka sen päätti levittää. Se on olennainen kysymys, hän huokaa.
Johanna kokee, että kruunun vieminen oli suhteeton ja epäoikeudenmukainen ratkaisu.
– Jos tarkoituksena olisi ollut loukata jotakin kansaa, se olisi ollut väärin ja mautonta, eikä sitä voi puolustaa. Mutta silloinkin anteeksipyyntö olisi ollut riittävä ratkaisu.
Hän vertaa tapausta omiin kokemuksiinsa menneisyydestä ja näkee tilanteessa tutun kaavan.
– Media tekee näistä asioista lumipalloefektin. Pieni asia kasvaa hetkessä valtavaksi kohuksi.
Johannaa huolestuttaa erityisesti se, millaista vihapuhetta Sarah on saanut osakseen.
– Tässä tulee vastaan kaksinaismoralismi. Mikä oikeuttaa ihmisiä haukkumaan Miss Suomea törkykommenteilla ja nimittelyllä?
Vaikka Johanna painottaa, ettei hyväksy rasismia missään muodossa, hän kokee, että tapaus paisui suhteettomaksi.
– Tässä tehtiin kärpäsestä härkänen.
Hän kyseenalaistaa erityisesti missiorganisaation toimintatavan.
– Miksi Sarahia ei puhutteluttu ensin yksityisesti?
– Miksi asia piti hoitaa julkisesti ja mahdollisimman nöyryyttävällä tavalla?
Kritiikkiä saavat osakseen myös ne poliitikot, jotka ovat kommentoineet tapausta elein ja sanoin, joita Johanna pitää asiattomina.
– Se oli noloa ja mautonta. Poliitikkojen pitäisi ymmärtää vastuunsa ja käyttäytyä sen mukaisesti.
Lopuksi Johanna tiivistää ajatuksensa viittauksella vanhaan viisauteen.
– Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.
