Asetuin asentoon, laitoin television päälle ja päätin vihdoin syödä appelsiinin, joka makasi niin kauniisti tiskillä – kirkkaana, kiinteänä ja tuoksuvana, kuin täydelliseksi välipalaksi tehtynä.
Kuorittuani kuoren ja maisteltuani raikasta sitrushedelmien tuoksua aloin varovasti leikata hedelmää paloiksi. Kaikki näytti täysin normaalilta… kunnes kurkistin appelsiinin keskelle.
Mehukkaiden lohkojen välissä näytti siltä kuin vieras olento piileskelisi – tumma, tiivis, monikerroksinen ja täysin erilainen kuin normaali ydin.
Ensimmäinen ajatukseni oli, että jokin toinen, ruma appelsiinin ”verso” oli kasvanut sisään. Mutta se näytti siltä kuin se olisi jo kauan sitten mennyt väärään suuntaan: löysä rakenne, harmahtavat reunat ja epämiellyttävä, kostea tuoksu, joka ei lainkaan muistuttanut sitrushedelmiä.
Sain heti kananlihalle. Yleensä syön appelsiineja viipaleittain, edes katsomatta sisään. Kuvittele, mitä olisi voinut tapahtua, jos olisin automaattisesti puraissut tuohon kauhistukseen.
Menin nettiin ja yritin selvittää, mikä luonnon ihme tämä oli – ja tulokset vain pahensivat asioita. Kävi ilmi, että appelsiinini sisään oli alkanut muodostua toinen, epämuodostunut appelsiini, joka oli jo alkanut pilaantua ja jossa oli todennäköisesti sieni.
Yksi vilkaisu tuohon massaan – ja ruokahaluni katosi välittömästi. Jo ajatuskin siitä on epämiellyttävä.
Siitä lähtien olen tarkistanut jokaisen hedelmän, jopa kaikkein täydellisimmän näköiset. Koska, kuten käy ilmi, odottamattomat ”yllätykset” piilevät usein siellä, missä niitä vähiten odottaa…
