Oli aika sanoa hyvästit tälle antiikkituolille, mutta sankarittarellamme oli muita suunnitelmia! 😉✌️ Kun muut heittäisivät tämän vanhentuneen huonekalun pois, Elena-niminen nainen näki piilossa olevan potentiaalin ja antoi sille toisen elämän säilyttäen sen historiallisen olemuksen! 🤗👏 Tuolin kulunut verhoilu, meriruohopehmuste ja vanhanaikainen ulkonäkö jättivät paljon toivomisen varaa! 🪑🤢 Hän ei kuitenkaan luovuttanut antamalla sille upean muodonmuutoksen! 🛠️🔃 Jaan tässä artikkelissa ennen-jälkeen-kuvat! 👇
Antiikkihuonekalujen entisöinti on enemmän kuin pelkkä muodonmuutos – se on tapa kunnioittaa historiaa ja antaa samalla rakkaalle kappaleelle toinen mahdollisuus. Juuri näin teki Elena-niminen nainen, kun hän löysi upean mutta ajastaan kuluneen tuolin ja herätti sen huolellisesti henkiin.
Häneltä:
Näin vanhan tuolin, joka kiinnitti heti huomioni. Sillä oli rikas historia. Ostin sen 1 500 ruplalla tietäen, ettei kyseessä ollut mikään tavallinen kappale. Tuoli oli valmistettu pähkinäpähkinästä ja valmistettu ennen vuotta 1860, ja siinä oli ainutlaatuisen epäsymmetrinen selkänoja, mikä oli jopa antiikkialan asiantuntijoiden mielestä kiehtovaa.
Vaikka tuolin rakenne oli yhä ehjä, aika oli vaatinut veronsa. Verhoilu oli kulunut pois ja paljasti vanhentuneet jouset ja meriruohopehmusteen. Tavoitteenani oli entisöidä tuoli säilyttäen sen historiallinen olemus. Koska minulla ei ollut aiempaa kokemusta antiikkiesineiden restauroinnista, pyrin käyttämään aitoja materiaaleja ja säilyttämään mahdollisimman paljon alkuperäistä käsityötaitoa.
Ensimmäinen vaihe oli vanhojen pinnoitteiden poistaminen ja satojen käsin taottujen naulojen huolellinen poistaminen. Rungossa oli useita halkeamia, jotka tarvitsivat vahvistusta, joten liimasin ja vakautin jokaisen liitoksen. Onneksi mieheni puusepäntaidot olivat korvaamattoman arvokkaita – ilman hänen asiantuntemustaan minulla olisi ollut vaikeuksia korjata runko kunnolla.
Pintakäsittelyyn valitsin värittömän restaurointiöljyn ja vältin kiiltäviä lakkoja. En halunnut tuolin näyttävän upouudelta – halusin, että sen ikää juhlitaan, ei pyyhitä pois. Kangasta valitessani varmistin, että se täydensi tuolin luonnetta sen sijaan, että se olisi ollut ylivoimainen.
Rakenteellinen restaurointi oli haastavin osa. Kiinnitimme juuttihihnat uudelleen, kiinnitimme vanhat jouset ja sidoimme ne huolella käsin – prosessi, joka koetteli kärsivällisyyttämme useamman kerran. Tuolin etujalat oli jossain vaiheessa lyhennetty, joten meidän oli pidennettävä ne takaisin alkuperäisiin mittasuhteisiinsa. Lopuksi täytin istuimen meriruoholla, ja hankin lähes kaikki materiaalit verkosta historiallisen tarkkuuden varmistamiseksi.
Lopputulos
Tämä projekti vaati kärsivällisyyttä, taitoa ja sitkeyttä. Jos joku harkitsee samanlaista restaurointia, kannattaa varautua siihen, että antiikkihuonekalujen korjaaminen on aikaa vievää, työlästä ja voi tulla kalliiksi. Ellei sinulla ole kokemusta puutyöstä, oikeita työkaluja ja halua tehdä vaiheita uudelleen useita kertoja, tähän tehtävään ei kannata ryhtyä kevyesti. Minulle matka oli kuitenkin syvästi palkitseva.
Haluan ilmaista kiitollisuuteni kaikille, jotka tarjosivat opastusta ja tukea tämän projektin aikana. Tämän tuolin muuttaminen oli todella rakkauden työtä, ja nyt se istuu ylpeänä kotonamme ja kantaa historiaansa tulevaisuuteen.
Katsotaanko?
