Seuraavat faktat antiikin Rooman vessoista räjäyttävät tajuntasi! 🤯😱 Silloin julkiset käymälät eivät toimineet pelkästään käymälöinä! 🧐🚽 Sen sijaan ne olivat vilkkaita solmukohtia, joihin kokoontui jopa yhteiskunnan eliittiä! 🧐😮 Mutta mitä siellä tehtiin, miltä nuo paikat näyttivät ja miksi tämä saattaa tuntua meistä, nykysivilisaatiosta, kauhistuttavalta? 🤔 Kerron tässä artikkelissa kaiken, mitä et tiennyt aiemmin! 👇
Muinaisen Rooman vessat olivat kaikkea muuta kuin yksityisiä, hygieenisiä tiloja. Sen sijaan ne toimivat vilkkaina sosiaalisina solmukohtina, joissa jokapäiväinen elämä, politiikka ja jopa liiketapahtumat etenivät olosuhteissa, jotka kauhistuttaisivat useimpia ihmisiä nykyään.
Julkiset käymälät suunniteltiin pitkillä kivipenkeillä, joissa oli tasaisin välein olevat aukot. Käyttäjien välillä ei ollut väliseiniä, joten keskustelut virtasivat yhtä vapaasti kuin penkkien alla virtaava vesi. Penkkien alla oleva matala kanava vei jätteet pois vesijohtoverkoston ansiosta.
Yllättävää kyllä, nämä vessat olivat muutakin kuin vain toiminnallisia – ne olivat paikkoja verkostoitumiseen. Roomalaiset kokoontuivat tänne keskustelemaan, jakamaan juoruja ja jopa solmimaan liikesuhteita. Vaikka varakkaammilla kansalaisilla olikin kotona omat vessat, he kävivät usein julkisissa tiloissa seurustelemassa.
Toisin kuin nykyaikaiset käymälät, roomalaiset käymälät oli joskus sisustettu suurten salien tapaan. Koristeelliset freskot, marmoriveistokset ja jopa tuoreet kukat koristivat tilaa. Joissakin oli puiset katokset varjostamassa, mikä loi yllättävän miellyttävän ilmapiirin, vaikka haju olikin ilmeinen.
Lähes 2 000 vuotta sitten rakennetut Efesoksen latriinit olivat ensimmäisiä tunnettuja maksullisia käymälöitä. Ne sijaitsivat lähellä Celsuksen kirjastoa, ja niihin mahtui kerralla 48 miestä – naisia ei päästetty sisään. Kävijät maksoivat pienen maksun, minkä vuoksi käymälät olivat yleisempiä varakkaampien kansalaisten keskuudessa.
Vaikka julkiset käymälät olivat suosittuja, joillakin varakkailla roomalaisilla oli yksityiset käymälät kotonaan. Järkyttävää kyllä, ne sijaitsivat usein suoraan keittiössä. Mikä oli logiikka? Voimakkaiden ruoanlaiton aromien oletettiin peittävän vähemmän miellyttävät hajut.
Kylminä kuukausina orjat lähetettiin lämmittämään kivipenkkejä ennen isäntien saapumista. Tähän näennäisesti vähäpätöiseen tehtävään liittyi merkittäviä terveysriskejä, jotka vaikuttivat monien palvelijoiden lyhyempään elinikään.
Roomalaiset eivät käyttäneet vessapaperia. Sen sijaan he käyttivät tikkuun kiinnitettyjä sieniä, joita kutsuttiin tersoriumiksi. Näitä sieniä säilytettiin ämpäreissä, jotka oli täytetty suolavedellä tai etikalla puhdistusta varten. Jalkojen korkeudella oleva kaukalo, jossa oli juoksevaa vettä, antoi käyttäjille mahdollisuuden huuhdella sekä sienet että itsensä.
Roomalaiset pitivät ihmisjätteitä pikemminkin voimavarana kuin riesana. Amfoorit sijoitettiin eri puolille kaupunkeja nopeaa helpotusta varten, ja virtsankerääjät keräsivät virtsan sisällön myydäkseen sen parkituslaitoksille ja pesuloille. Virtsan sisältämä ammoniakki sopi erinomaisesti kankaiden valkaisuun.
Jopa henkilökohtaiseen hygieniaan liittyi virtsaa. Jotkut roomalaiset huuhtelivat suunsa vanhentuneella virtsalla uskoen, että se valkaisi hampaat. Myös parkitsijat liottivat eläinten nahkoja virtsassa irrottaakseen karvoja ennen nahan pehmentämistä – arvaattekin – ulosteella.
Vaikka roomalaisten sanitaatiokäytännöt saattavat nykypäivän mittapuulla tuntua kauhistuttavalta, heidän innovatiiviset vesijärjestelmänsä ja jätehuoltonsa olivat tuohon aikaan nähden yllättävän edistyksellisiä. Se on outo muistutus siitä, että jopa elämän epämiellyttävimmätkin asiat voidaan muuttaa hyödyllisiksi.
